MILLISEKUNTTI

Siinä on matka ja aika yhdistettynä. Lieneekö mielikuvituksen puutteen takia. Vai aivan perustelluista syistä. Ei milli eikä sekunttikaan ole kovin merkitykselliä ajankäytön tai kulkumatkan suhteen. Mutta niiden yhdistelmänä ehken tiede on päässyt käsiksi siihen mihin meidän aistimme ei yllä.

Se on aikatemi. Mitä sinä ehtisit tehdä yhden millisekunnin aikana. Luulisin ettet yhtään mitään. Et edes pääsisi ajatuksessa alkuun. Vaikka ajatusta pidetään vanhastaan todelle nopeana. Ajatuksella voimme ohittaa oman galaksimme ja etsiä jo uusia vastaavia.

Mutta usko tai älä. Tuossa ajassa yksi osake saattaa käydä 1000:lla omistajalla. Saattaa tietenkin mennä useampi millisekuntti ennekuin uusi omistaja on merkitty rekisteriin. Ja sieltä taas poistunut. Ja edelliselle omistajalle on kirjautunut voitto tai tappio omistuksestaan.

Hiljakkoin nähtiin mihin tietokone pystyy. Kun se on ohjelmoitu tekemään nopeita päätöksiä tietyllä kaavalla. Tekaisi tappiot alta aikayksikön kuten sanonta kuuluu. Kun kaikki ei mennytkään kuten oli suunniteltu. Pikkusijoittajat tekivät temppunsa. Mutta tämä ei ollutkaan se asina ydin, miksi juttua väsäsin.

Miten se paljon puhuttu omistajuus voi toteutua, kun omistusaika on millisekuntteja. Miten kyseistä osaketta edustava yritys hyötyy tuosta kaupankäynnistä. Olen väittänyt ja luulen olevani väitteessäni oikeassa, että omistus ja yritys on eriytynyt pörssitoiminnasta. Eli oikeasti toisinpäin. Pörssille ei ole mitään merkitystä mitkä firmat ovat kaupan kohteina. Yritykset toimivat viiteryhmänä ja toimialoittaisina kokonaisuuksina määrittämässä ostokohteita. Eli millä saavuttaa voittoja. Ja mistä omistuksesta on aika luopua, jolloin tappio siirtyy uudelle omistajalle.

Tässä on se markkinatalouden kehityskohde, kunhan se tullaan oivaltamaan. Tätä oivallusta pörssipelurit eivät havaitse. He ovat alan ammattilaisia. He eivät muuta teekkään. Mutta pörssiä ei voi pelata ellei ole yrityksiä ja niissä työskenteleviä kansalaisia. Tai muu vastaava muuttuja on keksittävä perusteeksi. Kuten korttipelissä on jaettavat kortit, joita ei toisille palaajille näytetä. Käänteen tulee vaatimaan se enemmistö ihmisistä jotka tekevät työn näissä yrityksissä. Ja muu pörssin ulkopuolinen väestö. Väestö joka haluaa osalliseksi maailman tulonmuodostuksesta.

Nyt käydään kamppanjaa uusista sijoittajista. Niistä pienistä rahasummista, joita pelin henki vaatii. Eli uutta rahaa systeemiin voitojen takaamiseksi.

Puhutaan kansan kapitalismista. Mutta se edellyttäisi tasaisempaa osakkeiden omistusta. Sillä vapaana olevaa osakepottia ei ole kuin uusissa yrityksissä tai osakepääoman lisäyksessä esimerkiksi yrityksen laajentuessa. Eli vanhat sijoittajat joutuisivat luovuttamaan kansan kapilaismille suuren osan omistuksistaan.

Arvoisa lukija. Yritä ainakin muutama millisekuntti käyttää tämän aiheen miettimiseen.

Nillä ajatuksilla en vihaa mitään yhteiskuntajrjestystä, vaan tuon esille sen heikkouden. Tilan jota on vaikea hehmottaa, mutta jota ihmiskunta karsastaa tietämättään mistä on kyse.

Kommentointi on suljettu.

css.php