EHKÄ PIANKIN PÄÄSEMME ERILLEEN HYÖNTEISTEN AIHEUTTAMASTA KIUSASTA.

Itikat tuskin loppuvat ainakaan Lapista. Mutta niillähän ei olekaan suuria vaartekijöitä. Huitovan etelän miehen Ohofit ovat ehken ainoat uhat hyvin tuntemallemme lajille.

Muualla maaimassa ötökkälajistot ovat hävinneet ja niin kait on ollut takoituskin. Mokomat tuholaiset. Ovat häirinneet taloutemme kehittymistä. Syövät viljat ja juurekset. Marjat ja hedelmät ja tuhoavat metsämme.

Tosin Hämeen Sanomien (27.12.19) alanurkassa oltiin huolestuneita ötököiden tuhosta, mutta samassa lehdessä seuraavalla sivulla kerrottiin kuinka kaupunkimme asfaltoi katuja kunnossapidon helpottamiseksi ja viihtyisyyden parantamiseksi. Luulen muutaman ötökkölajin menettävän tonttinsa, kokien sen kaventuvana elintilana.

Me varmistamme oman mukavuutemme ymmärtämättä riippuvuutemme luonnon hiljaisesta työstä hyväksemme. Huomaamme vain ne luonnon kannalta välttämättömät saavutukset, jotka kuitenkin vähentävät pankkitilien vuotuista loppusaldoa. Tosin pankkitilimme saldoa vaanii jokin Troijalainenkin. Jonkinlainen mato sekin, kun pääsee niin ahtaisiin paikkoihin kuin litteään tietokoneeseemme.

Jotkut talousasiantuntijat haluaisivat antaa kapitalismille uuden mahdollisuuden. Miten uusi voisi olla nykyisestä poiketen parempi. Pystyisikö se katsomaan kaemmas ja laajemmalle. Nykyinen näkee vain välittömän hyödyn eli voiton. Voisiko uusi kapitalismi ottaa ötökät huomioon ja mukaan yhteistyöhön, molempien hyödyksi. MUTTA TÄSTÄ AJATTELUSTA MYÖHEMMIN.

Kommentointi on suljettu.

css.php