TIEDÄMMEKÖ MILLOIN YLITÄMME RAJAN, JOSTA EI OLE PALUUTA?

Francon toimintaa kuvaavan ohjelman yksi lyhyt yksityiskohta pani ajatukset liikkeelle. Eräs sotilas tuli Francon ampumaksi pilailtuaan hänen kustannuksella. Sotilas ei aavistanut missä raja kulkee, minkä ylityksen jälkeen ei ole paluuta.

KAIKKI RATKAISUT OVAT RAJAN YLITTÄMISIÄ niin yksityisillä henkilöillä kuin pienillä yksiköilläkin, yritykse nukaan lukien. Eik niiltä välty kokonaiset kansakunnatkaan. Maanosatkin ovat samassa asemassa. Francon Espanjassa ei myöskään osattu lukea kansakunnan tapahtumia eikä varsinkaan sitä mitä yhden ihmisen valtaannousu tuo tullessaan. Kansakunta ei tiennyt milloin se raja tuli ylitetyksi, jonka jälkeen Francon diktatuuri oli mahdoton estää.

Silloin kun sota retuuttaa kansakuntaa omien päätösten merkitys saattaa jäädä vähäiseksi. Mutta normaalioloissa päätösten vaikutus olisi ajoissa ymmärrettävä. Omaa lainsäädäntöämme voimme ajan kanssa korjata. mutta kansojen välisissä sopimuksissa olemme jo uuden rajakysymyksen edessä.

ON JOITAKIN PERUSASIOITA, joista kansakunnan on pidettävä kiinni kaikin mahdollisin keinoin. On ehkä perusteltua mainita oma raha, markka, joka suojasi olemassaoloamme kansakuntana lähihistoriassa. Saimme olla markkoinemme omana ruhtinaskuntana, tilanne, joka auttoi meidän itsenäistymistämme. Myös vanha lainsäädäntömme ja harkittu käyttäytymisemme pitivät itsenäistymismahdollisuutta yllä. Omaa rahaa meillä ei enää ole. Ja muut päättävät rahaan liittyvistä asioista, ohjaustekijöistä. Markka ei meitä enää suojaa.

OLEMME TAAS KANSAKUNTANA TEITYNLAISESSA RUHTINASKUNTATILASSA. Hallintoamme ja valtaamme on merkittävästi siirretty ns. yhteisiin pöytiin päätettäväksi. Jokainen päätös on tarkkaan harkittava tulevaisuutta ajatellen, olemmeko viemässä sen rajan yli josta ei hetkeen ole paluuta. Me kun olemme niin tunnontarkkoja kunnioittamaan kansainvälisiä sopimuksia omaksi vahingoksikin.

Tuo rajanylityksen vaara on enenevässä määrin olemassa, kun nykyistä yhteisöämme jatkuvasti pyritään kehittämään. Etenkin yhteisvastuulliseen suuntaan.

Meillä melkein ylitettiin valtaraja Kekkosen uudelleenvalinnassa ilman vaaleja. Oliko Mauno Koivistolla huoli, halutessaan vastavetona rajoittaa presidentin valtaoikeuksia. Asettaa hyvissä ajoin vaikeasti ylitettäviä rajoja. Saada muutos perustuslakiin.

Vasta historiankirjoitus tulee valaisemaan kamppaileeko Englanti juuri nyt sisäisesti jakautuneena ymmärrettyään äskettäin vallan siirtyneen oman hallintonsa ulkopuolelle. Sama historiankirjoitus ehkä valaisee kuka yrittää eron estää, itse englantilaiset vai yhteisö josta he pyristelevät erilleen. Rajan takaa palaaminen tuntuu olevan työlästä englantilaisille.

PANKIKRIISIN AIKANA monet huomasivat ylittäneensä rajan kirjoitettuaan takauksen toisten velkakirjaan. Paluuta entiseen ei ollut, vaikka takaajat eivät olleet henkilökohtaisesti mitään takauksen antamisesta hyötyneet. Näin voi käydä kokonaiselle kansakunnalle. Allekirjoitus väärään paperiin ymmärtämättä mihin se johtaa.

Oliko Assi-sairaalan allianssimallin valinta rajan ylittämistä, josta kilpailutuksen kautta paluuta normaaliin kustannustasoon ei ole.

Oraakkelemainen ohje: Kun menet tietyn rajan eli joen yli, tulet hävittämään suuren valtakunnan.

Politiikka on yhtä vesistöjen ylittämistä.

Hauho 23.11.2019.

Eero Heikkinen

Kommentti artikkeliin “TIEDÄMMEKÖ MILLOIN YLITÄMME RAJAN, JOSTA EI OLE PALUUTA?”
  1. Eero Heikkinen sanoo:

    Kommentoin Rex Durion esitämää mielenkiintoista näkökohtaa kiinteistöistä aikaisemman artikkelini yhteydessä. Durion kommentti jää näin esille kaikkien luettavaksi.

    Yhteiskunnan pitää kerätä tarvitsemansa tulot, mutta eihän siinä pyritäkkään oikeudenmukaisuuteen. Vähemmilläkin keräyksillä yhteiskunta tulisi toimeen ellei politikot keksisi kannatuksensa kohentamiseksi uusia rahanreikiä. Periaatteessa kunkin tulee maksaa leipänsä itse niin miksei pelipaikkansa ja teatterilippunsa, johon kohdistuisi kaikki siihen liittyvät kulut. Kaikki on nyt yhteiskunnan tukemaa ”kulttuuria”. Huudetaan kurkku suorana, jos jostakin vähänkään tingitään. Sitten veroista kuitenkin maristaa. Ne jotka vaativat maksakoot. Ja ne jotka maksavat voivat vaatia. Ei peritä kaikilta. Vain käyttäjiltä. Teatterinkävijällä olisi niiden aiheuttamilla kuluilla lisätty verolappu maksettavana.

    Tämä on nyt kirjoitettu Rex Durion hengessä perustellusti.

css.php