KUKA MUISTAA SELLAISEN MYYMÄLÄN KUIN BOREUS

Toimi ennen lopettamistaan Kultakeskuksen kiinteistössä. Jatkoi valtion pukutehtaan siviiliversona. Käsitykseni mukaan yrittäjä maksio tappionsa omistaan ja lopetti toiminnan.

Yritys oli niitä harvoja, jotka möivät laadukkaita tuotteita. Tuotteita joiden elinkaari oli useita vuosia. Pysyen pitokelpoisina ja ryhdikkäinä. Heidän markkina-alueensa ei ymmärtänyt yrityksen merkitystään. Yritys oli ns vanhan liiton periaatteella toimiva. Ei kaupannut pelkkiä lyhytikäisiä elämyksiä, kuten eräs mielipideosaston kirjoittaja julisti.

Olemme vähin erin heräämässä siihen toimintakulttuuriin mitä Boreus edusti. Siihen meitä ajaa omien toimintojemme aiheuttamat muutokset lähiympäristössä ja laajemminkin.

Voi tietenkin ajatella, että yritys ei osannut lukea ajan merkkejä ja ihmisten käyttäytymistä. Sekin pitää paikkansa. Mutta voi myös ajatella, etteivät ihmiset pystyneet ennakoimaan tulevaa vaikka se oli jo selvästi nähtävissä yrityksen toiminta-aikana.

Vastuullisuus ei olekaan pontti vaan muoti-ilmiöt. Elämykset. Ja niitähän meille alkaa kertyä hiilen muodossa.

Kommentointi on suljettu.

css.php