KIELIKIN ON AIKANSA LAPSI

Tarjosin pitkästä aikaa kirjoitustani Hämeen Sanomien Mielipidepalstalle. Siitä kiitos palstan toimittajalle, kirjoitukseni tuli julkaistuksi. Vieläpä kovin näyttävästi.(Tänään 10.6.2019 lehdessä)

Mutta yhden nuhteen antaisin julkaisusta. Kirjoituksessani oli yksi sana. Murteen helmi, joka tuli karsituksi. Voisi sanoa luomistyöni kruunu; Riuvata. ”Pienillä kaupungeilla on täysi työ RUIVATA mukana suurten puristuksessa. Ruivata oli korvautunut pärjätä-sanalla.

Tuo sana kertoo kuinka erilaisia murteemme saattavat olla. Riuvata saattaa kuulostaa kuin kiinaa puhuisi. Minun kielenkäytössäni riuvata on vaivoin mukana pysyttelemistä. Voimavarojen äärimmilleen ponnistamista. Mutta kuitenkin jonkun tason onnistumista. Peräänantamattomuutta. Kyllä minäkin. Joukossa ollaan.

Murre voi ilmaista yhdellä sanalla melkoisen kertomuksen, kuten edellä esitin. Savon murre on jo kuulijallekin taitolaji. Mutta siitäkin selviää huumorilla.

Murre on selvästi myös asenne. Se on elämäntapa. Se on asiontitapa. Mutta murteella saa joko arvostusta tai menettää arvostuksen. Murre on perinteitä ja elävää elämää, myös tätä päivää. Murteeseen tulee vuosirenkaita, se kasvaa ja rikastuu, mutta vain käytössä.

Kunakin poliittisena aikakautena muodostuu myös poliittinen murre. Valitetaavasti se ei ehdi kovin pitkään ikään, kun jo uusi sanasto pukkaa päälle. Sanat ovat lisäksi vierasperäisiä; globaaleja, kuten tämä globaalikin. Onko poliittisen murteen käyttö demokratian edellytys. Vaaditaanko me politiikan puhujalta sen omaa poliittista murretta, uskottavuuden takia.

2 kommenttia artikkeliin “KIELIKIN ON AIKANSA LAPSI”
  1. avatar Eero Heikkinen sanoo:

    Kirjakieli. On kuin kirjanoppinut. Sivistyksen jäykentämä. Huoliteltu. Ravatti suorassa. Nykyisin miehillä samankokoisia ruutuja takissaan. Samaan muottiin valettuja. Kirjakieltä tarvitaan, jos aikoo kirjoittaa kirjan ja kansa oppii kielen kun lukee, mmmm kirjan.

    Ei se nyt ihan noin mene, kuhanpahan härnäsin. Murteet ovat pikku hiljaa saamassa arvostusta. Haluamme rehevämpiä kuvauksia kuultavaksemme. Olisi mielenkiintoista nähdä kuinka eri murteista lainatut sanat elävöittäisivät koko Suomen kansaa. Mutta kuinka kävisi paikallisuuden, sen erikoisuuksien. Siihen tarpeeseen tarvitsemme sanaseppoja edelleen kehittään paikkakunan murretta. Monella paikkakunnalla on omia sanojaan.

    Saattoi joku murteen tapainen ilmaisu tähänkin lyhyeen juttuun lipsahtaa. Esimerkiksi; kuhanpahan.

  2. avatar Eero Heikkinen sanoo:

    Olikohan se niin, että ranska on diplomaattikieli. Englanti liike-elämän ja rahamaailman kieli. Että viihteen yleismaailmallinen kieli.

    Ja latina, se kasviston kieli.

    Onkohan Kiinalla tarvetta kasvaa maailmankieleksi?

Jätä kommentti

css.php