LUONTO OMASSA PIHASSA

Mitä tuosta otsikosta saisi irti. Voikukka. Onko se ruma, pihaa rumentava vai kaunis väriläiskä pihamme kukinnossa. Useimpien mielestä hoitamaton piha kukkii valtoimenaan voikukkia. Ne on pian ajettava pois. Pihassa ei saa mikään rehottaa sattumanvaraisesti, ilman meidän asettamaamme järjestystä. Meitä, pihan omistajia, voidaan arvioida voikukkien määrällä.

Mutta ne pörriäiset, en kuitenkaan tarkoita sote pörriäisiä, tykkäävät suunnattomasti hoitamattomuudesta. Eli siitä alkuperäisestä luonnosta.

Meidän joukkokäsityksemme vaatii täydellistä luonnon hallintaa. Hallinnan avuksi on meille myyty koneistus. Ruohonleikkuri. Ilman tuota joukkokuria pihanhoidon periaatteista leikkurien myynti saattaisi romahtaa. On kuitenkin tunnustettava, etten uskalla ryhtyä itsenäiseksi ajattelijaksi tässäkään tapauksessa. Vaikka tiedän luonnon kärsivän omistamani alueen parturoinnista.

On se todellinen voima tuo yhteisön kurinpidollinen ajattelu. Sitä vahtimassa on sisäinen pakko. En voi poiketa normeista. Mitä ihmiset tulevat ajattelemaan poikkeamisestani. Se tuntuu jo nyt luissa ja ytimissä.

Pihanhoito rantautui meille lännestä. Ehkä Ahvenanmaan kautta. Jo kuusikymmenluvulla Ahvenanmaalaiset hoitivat pihojaan ja kiinteistöjään kurinalaisella tavalla. Ohje siirtyi naappuriin ja sitten sen naapuriin ja loikasi saarisomeren yli mantereelle.

Mihin joutisimme, ellei meillä olisi tapoja, joiden ylläpitämiseksi tarvitsemme välineitä. Kauppa surkastuisi ja kiinalaiset jäisivät ilman työpaikkoja. Solidaarisuus ennen kaikkea.

Luonto väistyy ja me lisäännymme, kunnes me väistymme ja luonto lisääntyy. Mikähän vuosisata oli silloin kun olimme luonnon kanssa tasapainossa. Sen lyhyen hetken.

Kommentointi on suljettu.

css.php