KOKENEET POSEERAAJAT

Olemme lukutaitoinen kansa. Monessa kohtaa maailman huippuja, mutta olemmeko kadottaneet tai antaneet sivistyksen runnella vaistonvaraisen arviointikykymme. Puhumme rivien välistä lukemisesta, mutta osaammeko todella. Osaammeko lukea muita viestejä vaikka katukuvasta, kävelytyylistä, ryhdistä. Ja ennen kaikkea naamasta.

Vaalimainokset, joissa naamaa yritetään tehdä meille tutuksi, kertovat meille tarinaansa. Naama on viestin väline. Mikäli kuva vielä liikkuisi, kertomus laajenisi.

Katso suuta, silmiä, ilmeen tuikkuutta. Voiko niistä päätellä esimerkiksi puolueen, jota ahdokas edustaa. Miten tunnistat kokoomuslaisen ja erotat naaman keskustalaisesta. Voitko nimetä perussuomalaisen suoralta kädeltä. Yhdellä vilkaisulla. Onko vasemmistolaiselle puolueelle tyypillisiä ilmeitä.

Arviointia ehkä vaikeuttaa personal traineri-avusteiset mainokset, joihin varmuutta on haettu peilin edessä. Toistot tuovat varmuutta. Ilme pysyy paremmin kasassa ja puolueen mukainen arvokkuus on toistettavissa tilanteessa kuin tilanteessa. Vai kertooko habitus (ulkomuoto, olemus) rennommasta puolueesta. Tavallisen ihmisen samaistumiskohteesta.

No, no. Konsultit ja niiden merkitys meinasi unohtua. Kuvittelisin, että konsulttitoimiston käyttö antaisi monipuolisemman ohjeistuksen ehdokkaalle. Oikean tyylisen käden heilautuksen tervehdittäessä. Tai kiireisen ihmisen vaikutuksen kävellessä kadulla. Voi olla vaalibudjetiltaan kookkaampi vaihtoehto.

Voihan naamansa korjailla kuvanmuokkauksella. Eihän äänestäjät nää kaikkia ehdokkaita luonnollisessa koossa. Eikä äänestäjät kehtaa tuijottaa suoraan naamaan, aitouden toteamiseksi. Mainoskuvaa voi tutkia tarkemmin ja pitempään.

Voiko ehdokkaaksi asettua aivan luonnollisena, tavallisella naamallaan. Vai onko vaarana, että luetaan väärän puolueen ehdokkaaksi. Onko mahdollista, että äänestäjät arvostaisi vaikka vähän korostettuakin aitoutta. Tai lisättyä todellisuutta.

Kommentti artikkeliin “KOKENEET POSEERAAJAT”
  1. Eero Heikkinen sanoo:

    Ammattikuvaajat ovat vaalien alla arvossaan. Pisteytetäänkö ehdokkaat. Kuinka monta naamakuvaa saa puolueen laskuun. Varmentaako puoluepamppu ehdokkaan lutettavuuden ja määrittää hänen tärkeytensä puolueelle ääniharavana. Tämän aamun lehdessä, etusivulla, Kumpula Natrin mainokseen oli todennäköisesti haettu vaikuttavinta asentoa. Mahdollisesti asiantuntijavoimin. Paras otos sitten päätyi lehteen. EU:ta tuodaan näin valtakunnallisten vaalien tueksi.

    Puoluepampun valta kasvaisi merkittävästi, mikäli siirryttäisiin Ruotsin mallin listavaaleihin. Listalle ykköseksi asetettaisiin ns. vetonaula tai muuten vain suosikki. Naamavärkki näkyisi kaikissa käänteissä ja maantien varsilla. Voiko puolueen välityksellä asettaa ehdokkaaksi jonkun taustavaikuttajapiirin edustaja. Sitähän ne ehdokkaat taitavat ollakin.

    Taustavaikuttajat ova ns. piilovaikuttajia, jotka määrittävät useita reunaehtoja. Nyt talousguru kilpailun voittajan esittelyssä tuli esille kilpailun järjestäjien vaikutus. Kilapilun aineistosta nousee esille, millä tietämyksellä voitto saavutetaan. Kilpailu on järjestäjien tavotteiden korostamista.

    Nykymenestyjän tulee noudattaa niitä kirjoitamattomia sääntöjä, joita taloudelliselle toiminnalle on asetettu. Vaikka maailmanmeno on muuttunut. Nyt tarvittaisiin uutta ajattelua. Kaikessa toiminnassa vaikuttaa taustat ja siellä muutamat harvat voimahahmot. Oliko ne niitä harmaita eminenssejä. Mitä ne eminenssit ovatkaat. Voivatko olla EK ja SAK, jokin suuri yritys ja vaikka naapurivaltio. Ehkä myös EU. Ja näiden muutamat vaikuttajat. Ja tietenkin puoluepomot.

    Demokratia on näennäistä, koska emme tiedä, eikä meille kerrota, mistä on kysymys ja minne äänillämme yhteiskuntaa viedään.

    Gurukilpailun voittaja toi mieleen Jussi Järventauksen. Hänestä jäi kuva törstinä miehenä. Ylimielinen suhtautuminen muihin. Oliko hän oikea taustavaikuttaja. Halusi todennäköisesti olla. En tiedä varmaksi.

css.php