KUINKA MARKKINATALOUDELLE KÄY JA KUKA SEN SYÖ JA MENEEKÖ DEMOKRATIASSA JOTAIN UUSIKSI.

Periaatteessa markkinatalous perustuu puutteeseen. Mitä on liian vähän sitä yleensä halutaan ja sille on kysyntää ja kuka pystyy kysyntään vastaamaan, menestyy. Tai ainakin on vahva markkinoilla.

Olemme kääntymässä päälaelleen. Kaikkea alkaa olla liikaa. Rahaakin on liikaa ja sitä on keskuspankin helppo tehdä. Kun keskuspankkikaan ei tiedä mitä tilanteessa tekisi, näyttääkseen voimaansa ja osaamistaan. Kaikki, keskuspankkia myöten rikkoo EU:n vanhaksi käyneitä ohjeistuksia ja sen asettamia rajoja.

Kun kaikki näyttävät valkaantuvan ja rahaa on hulvasti tarjolla ja halvalla. Kun EU:n talouteen pitäisi puskea vauhtia vanhalla konstilla, eli rahan voimalla. Jos kiinnostus valmistustoimintaan on hiipunut ja etsitään helppoja ratkaisuja rikastua. Rikastumisen tavoittelu on kuitenkin pysynyt entisellään. Mutta uusia tuoreita konstia rikastua kuitenkin kaivataan.

Markkinatalouden perusteet eivät ole entisellään. Ne jotka pääsevät monopoleiksi ovat onnekkaita. Hinnoittelu on vapaa vähillä rasituksilla. Oliko se Tuntemattoman Sotilaan Honkajoki, joka suunnitteli ikiliikkujaa. Olemme muuttumassa ikiliikkujiksi. Ainakin toivomassa, että se olisi totta. Puuro ei ole enää entisensä, kuten eräs mainos osuvasti ilmaisi.

Mikäli kukaan ei varmaksi tiedä miten yhteiskunta (ihmiset) tulee toimimaan, saattaa se vaikuttaa demokratiaan. Pyritään hakemaan tiukemmin ohjaavia rakennelmia, suunnan säilyttämiseksi. Siihen suuntaanhan on jo pitkän aikaa menty. Kunkin maan omat parlamentit ovat tiukassa ja ehkä yhä tiukkenevassa ohjauksessa. Mekanismihan meillä on jo olemassa. Välttääkseni toistoja en sitä ilmaise tässä ja nyt.

4 kommenttia artikkeliin “KUINKA MARKKINATALOUDELLE KÄY JA KUKA SEN SYÖ JA MENEEKÖ DEMOKRATIASSA JOTAIN UUSIKSI.”
  1. Eero Heikkinen sanoo:

    Elämme murroksen aikaa. En tiedä mitä tulee tapahtumaan, mutta Euroopan Keskuspankkikaan ei tiedä. Eli olemma samalla tasolla. Minun tarvitsee vain pohtia, mutta EKP:n pitäisi toimillaan hallita rahamarkkinoita ja vähän laajemminkin.

    Jotain voi aina päätellä. Köyhät köyhtyvät, jos ei suoranaisesti, niin ainakin suhteellisesti. Joilla on, he saavat lisää. Mutta eivät tiedä mitä varoillaan tekisivät ja kuinka omaisuutensa suojaisivat. Futuurit jo ennakoivat tapahtumassa olevaa aikaa. Omaisuuden vähenemishuolet laukaisivat keksimään suojia ja jopa tienaamaan niillä. Keksittiin monimutkaisia mekanismeja. Kun meni huonosti, niin tienasi ja kun meni hyvin tienasi, siis futurin myyjä. Mikäpä oli aikoinaan hienompaa kuin ostaa näitä mekanismeja. Eikä niitä muutamalla kymppitonnilla ilennyt ostaa. Sitä tärkeämmäksi tunsi itsensä mitä suuremmalla summalla osti.

    Todellisuuden taju hämärtyi. Mitä paremmin ja helpommin ”pelillä” saa rahaa kokoon, sitä varmemmin menetämme ”selkärangan kestävyydestä”. Sinä on yksi ihmiskunnan muuttumisleikin alue.

    Onneksi kaikki vanha ei ole muutoksen kourissa. Rahanpesu ja veronkierto ovat tuottavia pankeillekin.
    Mutta mitä nekatiivisella korolla pestään. Pestäänkö sillä markkinatalouden heikkouksia. Vai onko se sitä mihin markkinatalouden pitäisi asettua pitkäksi aikaa. Korvattaisiinko sillä jopa päästökauppaa pitemmällä aikavälillä.

  2. Eero Heikkinen sanoo:

    Kaikki talousjärjestelmät ovat sidoksissa meidän korvien välissä olevaan mielentilaan. Numeroina ailahtelut näkyvät kurssimuutoksina. Talousjärjestelmään vaikuttavat mielentilat ailahtelevat normaalia ailahtelua hitaammin. Talouden mielentilan ärsykkeet ovat vaikeasti tulkittavia. Yhteiskunta yrittää parhaansa mukaan tasoittaa ja loiventaa tulevia iskuja. Demokratiakin saattaa olla vaarassa, mikäli yhteiskunnan toimet ovat riittämättömät. Ihmisten mielentilat ja politikkojen lepsuilu eivät tiedä hyvää.

    Yksityisiä henkilöitä patistetaan pitämään taloutensa kurissa. Miksi yhteiskunta ei pysty samaan. Yhteiskunnassa politikot haaveilevat kaikesta uudesta. Uuudesta johon ei ole varaa.

    Politikot ovat tempautuneet vallalla olevaan oljenkorteen. Yksityiseen rahaan. Yhteiskunnan ja meidän veronmaksajien edun mukaista on pitää selvä ero yrityselämän ja julkisen välillä. Molemmat kantavat vastuun omasta alueestaan. Tapa joka on kokemusperäisesti hyväksi havaittu. Nyt on tapahtunut niin, että molemmat pakoilevat vastuuta. Politikot luovuttavat vallan ja yhteiskunnan toiminnot yrityksille. Ja yritykset välttelevät vapaiden markkinoiden tuomaa sijoitusriskiä, siirtymällä yhteiskunnan toimintojen ylläpitäjiksi.

    Politikot ostavat yksyisten rakentamilla ”jäähalleilla” ääniä. Politikot ovat ”järjestelykykyisiä” ja sitouttavat samalla meidät veronmaksajat sijoitustuottojen maksajiksi. Meno vain jatkuu, vaikka kokemukset ovat suorastaan karmeita. Politikot näyttävät halveksivan meitä kansalaisia tekemillään päätöksillä.

    Puolueiden välinen kilpa on niin kovaa, ettei puolueista ole yhteiskunnan asioiden hoitajiksi. Demokratia pitää vapauttaa puoluevallasta. Vapaassa maassa jokaisella kansalaisella pitää olla oikeus asettua ehdokkaaksi hallintoon, ilman puolueiden kontrollia. Nykyinen malli on puoluediktatuuria. Yritän näillä toistamillani kannanotoilla pelastaa demokratian, ainakin siksi kunnes parempi hallintoideologia keksitään.

    Berneri käytti ponnahduslautanaan politiikkaa. Kysymys kuuluu. Hakeeko ruotsalaispankki hänen avulla hyviä sijoitusmahdollisuuksia Suomen liikenne- tai sotehankkeista.

  3. Eero Heikkinen sanoo:

    Markkinatalous voi sekä hyvin, että huonosti. Yritysten olo vapailla markkinoilla tuntuu jo tukalalle maailmanlaajuisessa kilpailussa. Koskaan yritys ei tiedä milloin markkinoille pullahtaa itseän parempi. Tästä tilanteesta johtuen yritykset pyrkivät yhteiskunnan suojaan. Pois tuulisilta markkinoilta, verovaroja imemään.

    Kysymyksessä on merkittävä ryntäys. Näinkin pienille, kuin Suomen markkinat ovat, kohdistuu suuri mielenkiinto. Toimet ovat sen mukaiset. Tunkeudutaan akressiivisesti omistajiksi, voisi kuvitella, jopa ylihintaisilla yritysostoilla. Vai onko yhteiskunnan palveleminen niin tuottoisa vai onko vapaat markkinat niin epävarmat. Jommasta kummasta, tai molemmista on kysymys.

    Rynnistys on epäterve ilmiö, jopa yritysten kannalta kuten myös koko elinkeinojen kirjon kannalta.

    Veikkaan, että ennen pitkää lääketeollisuus on sote-yritysten omistajia ja siinä välissä valtaavat apteekkitoiminnan. Lääketeollisuus jakaa yhteisten omistusten kautta myös markkinat sopuisasti. Voi olla ettei Suomen lainsäädäntö tunnista menetelmää monopoliksi ja hinnoista sopimiseksi eli kartelleiksi. Vaikka ne sitä tosiasiassa ovatkin. Tuossa tilanteessa maakunnilla, mikäli ne syntyvät, ei ole keskenään kilpailutettavia tarjoajia.

    Tuossa tilanteessa demokratiasta on enää tynkä jäljellä. Vaalit kyllä pyörivät, mutta päättäjillä ei ole mistä päättää. He vain hyväksyvät heille tarjotus taksat ja palvelut. Mikäli lainsäädntö pysyy nykyisellään, päättäjät eivät voi kieltäytyä maksuista. Kun oma toiminta on hintakilpailulla ajettu alas kannattamatomana ja konsulttien ohjaamana.

    Mikäli siirrytäisiin uuteen demokratiaa korvaavaan järjestelmään, olisi se ASENNEJÄRJESTELMÄ, niin ettei meitä enää herroina hallittaisi, vaan kaikki olisivat veljiä keskenään. Kyllä tässäkin järjestelmässä veljet voivat asettua ehdolle ja heistä parhaat saisivat suurimman äänimäärän. Heillä olisi oikea asenne tehtäviään ja kansaa kohtaan.

    Lue konsultin jaaritukset ja siellä oleva kommenttini. Kertoo kuinka uusi ja vanha ajattelu voivat olle lähekkäin.

  4. Eero Heikkinen sanoo:

    Demokratia kyllä kapenee. Äänestää kyllä saamme, kun vaalit lisääntyvät. Äänestettävien valta kuitenkin kapenee. Maakunnat saavat päättää, mutta annettujen rahojen puitteissa. Voi olla, että maakunnassa on väärä enemmistö suhteessa valtion hallitukseen ja etenkin valtionvarainministeriin. Hallinnon katse ja kuulo ei yllä kauas.

    Kenen ääni kuukuu lähempää hallitusta. Helsinkijohtoisen uudenmaan vai mahdollisesti keskusta- tai vasemmistojohtoisen pohjoisen.

    Kunnallisvaaleista tulee tynkäversio. Haja-alueiden ihmisten huomioiminen ja huoltaminen tulee kaukaa. Kunnallisvaalien tuloksella siihen ei voi vaikuttaa. Katoaako kaksista alemman luokan vaaleista mielenkiinto, alkuinnostuksen jälkeen. samalla tavalla kuin kaukaisista eurovaaleista.

    Julkistetut väestöennusteet viestittävät samaan suuntaan. Varallisuus siirtyy muuttajien mukana keskuksiin ja etenkin pääkaupunkiseudulle. Uuden varallisuuden muodostajia suurissa kaupungeissa tulee olemaan kasapäin.

    Lisäksi väestö kasautuu ja kansainvälistyy. Näemmekö piankin eduskunnassa kirjon kaikista kansakunnista. Ja mitkä ovat tuon kehityksen seuraukset. Olisi mietittävää – ajoissa. Toteutuuko historian vastavuoroisuus. Meistä tulee siirtomaita, vaikka Suomi ei siirtomaaisäntänä ollutkaan. Pienellä porukallahan näitä siirtomaita aikonaan hallittiin. Siirtomaaisännyys ei vaadi väestöllistä enemmistöä.

css.php