ILMAISIA LOUNAITA EI KUULEMANI MUKAAN OLE.

Mietin miksi hälytyskellot on keksitty. Palohälyttimet soivat mikäli omaisuus on tulessa. Häkävaroittimia on harvemmassa, vaikka häkä hengitettynä on vaarallista.

Euroopan ”kehityksessä” pannaan jatkuvasti pököä pesään, mutta hälytyskellot eivät soi, eikä edes pysähdytä tarkastelemaan mihin meitä viedään. Omaa vastuuta ja omaa ajattelua sekä omaa toimintamahdollisuutta viedään pala palalta meiltä pois. Eikä pelkästään pois vaan päätäntävalta vaihtaa paikkaa. Joutuu muiden haltuun. Macronilla on haaveena Raskan johtama Eurooppa tai ihan suur Ranska.

Yhteiseen budjettiin siirtyminen on aloitettu. Mitä Sipilä ajatteli hyväksyessään pikkusormen menetyksen. Johtajien on nähtävä kauas. Elleivät he näe he eivät ole johtajia olleenkaan.

Kaiken takana on Euro. Yhteinen valutta. Paavo lipponen ei nähnyt mihin yhteisvalutta johtaa. Eli hän ei ollut johtaja vaan pikkupolitikko, joka toteutti hetken humaa. Luullen, että hänestä tulee Euroopan johtaja. Ei tullut, eikä tullut presidenttiäkään Suomeen. Onneksi kansa näkee, mutta sekin liian myöhään.

Euro on säästänyt valuttakuluja, mutta maksanut ja tulee enenevässä määrin maksamaan meille muita teitä. Yhteinen budjetti on hyppy menojen tuntemattomuuteen. Muiden maiden hyväksi ja pankkien tukemiseksi. Pankit tulevat olemaan avainasemassa uudessa budjettitilanteessa. Heillä on tieto miten pelata ja hyvä verkosto politikkoihin. Politikot vaihtuvat mutta pankkiirit pysyvät ja oppivat metkut, kuten on monesti käytännössä todettu.

En ihmettele yhtään. että pankkien ekonomistit kannattavat Euroa ja yhteistä budjettia. Kuin sitävastoin sidoksista vapaat asiantuntijat ovat varautuneita.

EU:n olisi pitänyt keskittyä kaupan kehittämieen ja jättää vallan hamuaminen sen ulkopuolelle. Onneksi valtiolla on vielä jonkinlaiset rajat nähtävillä, joka säilyttää toiveita vallan palautumisesta kullekin kansalle itselleen.

2 kommenttia artikkeliin “ILMAISIA LOUNAITA EI KUULEMANI MUKAAN OLE.”
  1. avatar Eero Heikkinen sanoo:

    Sijoittamisen aatemaailma on täysin muuttunut alkuperäisestä. Aijemmin lähdettiin perustamaan yritystä ja pantiihin siihen rahaa tai vakuuksia likoon. Tähtäimessä olivat työpaikat ja niin kehitys kulki eteenpäin ja vauraus kasvoi.

    Nyt sijoittamisesta on tullut oma haaransa. Ja yritykset ovat vain pelinappuloita, tai tavoiteltuja ässäkortteja pelin voittamiseksi. Sijoittaminen on käynyt lyhytjänteiseksi. Juuri tuo lyhytjänteisyys on suomalaiselle omistukselle vaarallista. Eli omistuksia ei haluta pitää kun voitto on nopeasti kotiutettava. Myyjä ei välttämättä tiedä kuka ostaja on ja mistä maailmankolkasta hän operoi ja missä leipänsä syö.

    Yritystyksiä kokonaan myytäessä ei katota mihin omistus siirtyy. Tarjouksen arvo on ratkaiseva. Moraalisena perusteluna käytetään, että näin saadaan pääomia Suomeen. Tosiasiassa kukaan ei osta tarkoituksenaan tuoda pääomia ostettavan yrityksen kotimaahan, vaan viedäkseen ostohinnan ja lisäksi voitot kotiinsa. Ja siirtää parhaimmassa tapauksessa yrityksen toiminnot halvempaan maahan tai lopettaa yrityksen saadakseen kilpailuetua muualla olavalle yritykselleen.

    Tietyillä sijoittajilla yrityksen ostohinnallakaan ei ole merkitystä. Heidän pääomiensa lähde saattaa olla kyseenalainen. Pääoma on tarkoitus saada näyttämään sijoitustoiminnana avulla normaalille. Sijoittaminen saattaa olla lähellä rahanpesua. Vaikka varsinaisesti laittomasta ei olisikaan kysymys. Äkkirikastumista joutuu peittelemään. Tuollaisissa tilanteessa houkutus myydän on suuri eikä Suomen etu välähdä mieleenkään. Jotkut valtiot voivat olla ostojen takapiruina. Toiminta voi liittyä valtapolitiikkaan.

    Talousoppiemme mukaan yksityinen etu on myös yhteisön etu. Mutta tuokin ajattelu on käynyt vanhanaikaiseksi ja paikkansapitämättömaksi. Talousviisaat toitottavat, että Suomi on pieni avoin talous. Ennen pitkää Suomi voi olla pers`aukinen talous. Tuon kuvasin hienosti ranskalaisella heittomerkillä. Tuntui niin oikealle merkinnälle. Ehkä se vastasi oikeinkirjoitustakin.

    Minua huolettaa mihin jatkuva omistusten keskittyminen johtaa. Me suomalaiset olemme torppareita omassa maassamme. Ei kannattaisi olla niin puhdasoppinen, ainakaan talousasioissa. Rehellinen pitää kuitenkin olla.

    Venäjällä tuli aikonaan äkkirikkaita ja nykyisin sama ilmiö on mahdollisesti Kiinassakin. Juuri kiinalaiset ovat hanakoita sioittamaan. Heillä on myös intoa, jota länsimaalaisilta puuttuu tai paremminkin hyvinvointi on sen vienyt.

  2. avatar Eero Heikkinen sanoo:

    Ymmärrän hyvin, että tulevat uhkakuvat eivät kiinnosta. Niin kauan kuin Thaimaan kutsuun pystyy vastaamaan asiat näyttävät oleva mallillaan. Jos luottotiedot eivät ole jumissa velaksikin sinne voi lentää. Murheet voi kantaa sitten kun palaa matkalta. Tuo on yksittäisen ihmisen ajatuksia, mutta kun kokonainen kansakunta ajattelee samoin ja vielä laajemminkin koko länsimainen yhteisö on samassa mallissa.

    Kansamme taloudellinen kantokyky on kunnossa nyt ja tulevaisuudessa mikäli ajattelumallin muutoksella pystymme muuttaamaan käyttäytymistämme. Emme tarvitse työperäistä maahanmuuttoa. Sitä korkeasti koulutettua väestöä meitä elättämään.

    Tuon työperäisen taustalla saattaa olla kehitysoppi. Eli Suomen kansan jalostaminen. Ei tuo vieras ajatus ihmiskunnalle ole. Kasvipuolellahan sitä tehdään jatkuvasti. Joissakin järjestelmissä se oli virallinen oppi.

    Koulutusviennistä meuhkataan. Siitä on kehittynyt bisnes, vientituote. Käykö siinä niin kuin teknologian viennissä. Vientikohde karkaa meistä edelle juuri aktiivisuutensa ansiosta (joka meiltä puuttuu) Kiinalaiset omaksuivat hetkessä viemämme tekniikan ja kehittivät sitää vielä paremman ja halvemman. Me länsimaalaiset ostamme heiltä lähes kaiken tarvitsemamme. Me taannumme ja kiinalaiset kehittyvät.

    Japanilaiset joutuivat itse hakemaan teknisen osaamisen lännestä. Kiinalaisilla veimme sen heidän kotiovelleen ja pyysimme tehkää meille tuotteita. Tuossa ilmeni aikamme versio kapitalismista. Aikanaan ajateltiin, että tehdään tuotteet siellä missä ne edullisemmin voidaan valmistaa. Ehkä takaraivossa oli hämärä käsitys yhtenäisestä maailmantaloudesta. Yhteisestä työnjaosta. Niihän asia ei ole eikä ole ollutkaan. Toiveajattelua.

    Koulutuksessa on toinenkin piirre. Tuleeko koulutuksessa ja tuottavuuden kasvussa vastaan sietokykymme. Onko tuo lisääntyvä syrjäytyminen jo ensi oireita liiallisesta paineesta.

    Joskus tullaan huomaamaan mikä merkitys uskonnollamme oli myös taloudellisena tekijänä. Nyt on alasajon aika. Tulee vielä aika kun sitä uudelleen kaivataan esiin eikä vain taloudellisessa merkityksessä.

css.php