KANSAINYHTEISÖ

Aihetta voisi käsitellä moneltakin kulmalta. Miksi britit eivät ole panostaneet kansainyhteisön mahdollisuuksiin. Ainakaan sen mahdollisuutta ei ole näytetty ulkopuolisille. Pitävätkö britit tuota mahdollisuutta takataskussaan huonon brexitin varalta. Liittohan on löyhä, mutta piankos siitä rakennetaan talousyhteisö. Vaikkakin jäsenmaat ovat moniin kalibereihin jaettuja, eritasoisia taloudellisesti ja muiltakin kehityksiltään.

Suomenkin kannattaisi pitää linjat auki. Englanti, Canada, Australia ja läheiset suhteet Amerikkaan ovat merkittävä kulutusyhteisö meidänkin tuotteillemme.

Kun näyttää sille, että Eurooppa ei olekaan niin yhtenäinen kuin on toivottu. EU ei ole horjumaton, vaan jäsenmaat hakeutuvat omille linjoilleen, niikuin itsenäisten valtioiden kuuluukin. Kun ovat ajattelultaan erilaisia. Mikäli EU olisi pysynyt talousyhteisönä, joka se alunperin olikin, yhteistyössä Eftan kanssa. Olisimme myös taloudellisesti vahvoja. Italiankin olisi pitänyt ajatella aikaisemmin liiransa kohtaloa sekä valtionvelkaansa. He olisivat olleet itse niistä vastuussa. Nyt olemme kaikki EU-maat ja yhteisvalutan käyttäjät samassa veneessä, soutajan paikalla, kapealla keskituhdolla. Keskituhdolla, jossa ei ole kunnolla perseensijaa istuaksemme mukavassa soutuasennossa.

Politiikka ja vallan tavottelu ovat vieneet näkökyvyn. Kyvyn hahmottaa kokonaisuuksia ja todellisuutta. Mukaviahan ne ovat EU-parlamentin paikat. Ei niistä hevin kukaan luopuisi. Parlamentaarikko sai aina käydä pätemässä omassa kotimaassaan. Vaikka Saksan ja Ranskan johtajat kaikki päätökset tosiasiassa tekevätkin keskinäisissä neuvetteluissaan.

3 kommenttia artikkeliin “KANSAINYHTEISÖ”
  1. avatar Eero Heikkinen sanoo:

    EU-maat ovat EU:n vankeja. Eivät uskalla tehdä sopimuksia suoraan Englannin kanssa. Olisiko tässä se herran pelko. Eli pyrkimys, että joku suomalainen pääsisi herraksi yhteisöön. Parlamenttipaikkojen määrä on vielä ennalta sovittu. Mutta ylikomissaaroviksi tai ylikomis-(T)saariksi kait suomalainenkin voi yrittää, kuten Stubb.

    Pitäisi muistaa, että itsenäisyyden luovuttaminen muuttuu aina rasitteeksi. Nyt pitäisi seurata kuinka vaikea itsenäisyys on palauttaa. Eli katsella brexitiä sillä silmällä. Itsenäistyminen saattaa olla jopa veristä kuten Euroopan lähihistoria todistaa. Tilanne pitäisi ajoissa tajuta. Muistaa, että rauhan aika on pelkkää silmänlumetta. Kaikkihan valmistautuvat sotaan. Sota tai sen todennäköisyys ei mahdu virhemarginaaliin. Hyvänä esimerkkinä itänaapurimme leikkii tulella.

    Kaikki ovat kaikkiin tyytymättömiä talousasioissa, politiikassa, valta-asemassaan. Brexit on osa tilanteen ilmentymää. sekä Eu:n että Englannin näkökulmista. Kaiken aikaa erilaisia yhteenliittymiä ajetaan asemiin varmistelemaan tulevaisuutta. Missä muodossa tulevaisuus sitten ilmeneekin.

    Meilläkin huudellaan maahanmuuton perään väestökadon pelossa. Ei ymmärretä, että siinä on yksi sotkun mahdollisuus. Ei juuri missään ole onnistuttu ongelmattomaan erilaisten väestöjen sulattamisessa toisiinsa. Vielä tuhannen oleskeluvuoden jälkeenkin skismoja esiintyy. Eikä toisiaan ymmärretä. Siinä saattaa mora tai kauhavalainen välähtää. kuten Turussa.

    On kummallista ettei naapurimaankaan ongelmista ymmärretä tosiasioita. Luullaan itseämme paremmiksi hoitamaan ongelmia.

  2. avatar Eero Heikkinen sanoo:

    Ei voisi vähempää kiinnostaa. Jokin aika sitten tuo oli nuorten lempilause. On valtavan paljon merkittäviä asioita, jotka kuuluvat nykyisin tuon sanonnan tarkoittamaan piiriin. Kiinnostus kohdistuu kaikkeen hauskaan ja helppoon. Nimenomaan rahantulon helppouteen ja vielä kasapäissä. Eli runsaasti kerralla ja pian ilman mitään vaivannäköä.

    Eläkefirman pomon lausunnosta kuului kuinka ajattelumalli on pesiytynyt käytäntöön jo kansakunnan kaapin päällä oleilevien ajatteluun. Tämä herra surkutteli tilannetta, ettei ilman työperäistä maahanmuuttoa alemman tason työt tule hoidettua.

    Tuo lausunto osoittaa kuinka Rooman vallan lopun aikainen ajattelu on nykypäivän todellisuutta. Ikävä kyllä historiasta ei ole oikoteitä. Historia toteutuu aina uudestaan ja uudestaan. Nimitykset vain muuttuvat, mutta taustalla oleva ajattelu on aina vain sama. Toteumisympäristössä tapahtuu merkittävimmät muutokset. Juuri nuo ympäristön muutokset hämäävät ajattelemaan ja luulemaan olevamme viisaampia kuin edeltäjämme.

    En ole mikään historioitsija, mutta olen oppinut ymmärtämään historiaa. Vuosilukujen tarkalla tuntemisella ei ole mitään tekemistä ymmärtämisen kanssa. Ymmärrä historiaa. Ymmärrä tätä päivää. Ymmärrä ihmisen ajattelutapoja. Ymmärrä vertailla kaikkia yhtä aikaa ja keskenään. Voit saada kuvan tästä hetkestä ja sen todellisuudesta.

    Taloudellisesti menestyneissä yhteisöissä ei ole haluttu lapsia riesaksi mukavaan elämänmenoon. Taloudellinen menestys on johtanut samaan tuhat vuotta sitten kuten tänäkin päivänä. Vuosiluvut, vuosisadat, vuosituhannet muuttuvat, mutta tavat eivät.

  3. avatar Eero Heikkinen sanoo:

    Olemme siirtäneet merkittävän osan työtä toisten tehtäväksi. Me teetämme töitä halpamaissa jopa nälkäpalkalla ja koneisiinsa sidottuina. Haikailemme tyontityövoiman tekemään niitä töitä, joita ei voi siirtää muualle tehtäväksi. Kun aikaamme verrataan historiaan, jossa orjat tekivät halvempiarvoiset työt. Tuntuuko tekemäni vertaus oikeutetulta.

    Meillähän lapsityövoimaa ei sa käyttää. MUTTA, me valmennamme jo esikoulussa ja päiväkerhoissa työtä silmälläpitäen lapsiamme tulevaisuuteen. Millaiseen tulevaisuuteen millaisia töitä tekemään ja millaisella asenteella.

    Nyt laitetaan julisuuteen tutkimusta tutkimuksen perään, joilla pyritään todistelemaan kuinka huono tai hyväosaisuus vaikuttaa kaikkeen myös periytyvyyteen. Ruokavaliokin on koulutustason muokkaamaa. Rotuopistahan tässä ei liene kysymys. Ei ole, ei toki. Mutta ylemmyyteen meitä ohjataan. Kyseinen koulutus on alkanut huomaamatta työmarkkinasopimuksilla. Koulutusta vastaamatonta työtä ei ole tarvinnut ottaa vastaan millään tasolla.

    Kehitysmaissa naiset ovat tehneet käytännön työt. Ukot ovat istuneet palmun alla seurustellen tai pelaillen. Eikähän Ateenassa vapaat miehet voineetkan tehdä työtä. He osallistuivat hallintoon tai pelkästään keskenään viisastelemaan tai ehkä sotimaan. Nyt en ole aivan varma mikä on tavoite, kun naisten osallistumista työelämään ja johtopaikoille yritetään kannustaa. Haluaako ukot entisten ateenalaismiesten vapaata asemaa vai pelkästään laiskottelemaan. Tuohon kysymykseen ei historiasta ole vielä apua. Kehitystä on seurattava vielä tovi. Ainakin näillä näkymin pidän kehitystä hyvänä. Ehkä inhimillisyys lisääntyy ja voi vaikuttaa käytännön toteutuksiin. Työhalukkuuteen, siis vapaiden miesten työhalukkuuteen. Ja mahdollisesti osallistumista alempiarvoisiin töihin.

Jätä kommentti

css.php