OLEMME LUKINNEET AJAUKSEMME JA TOIMINTAMME MUUTAMIIN PERIAATTEISIIN.

Mikäli meillä menee hyvin, emme tykkää muutoksesta. Huonoina päivinä suorastaan halajamme, jospa jokin edes vähän muuttuisi. Nuoren tytön kiukunpurkaus kuvaa hyvin kun asiat eivät ole mallillaan: ”Ei missään mittään milloinkaan. Olisi jossain jottain jollonni.”

Talousvaikuttajien yksitoikkoinen toive on kasvu ja tuottavuus. Nuo kaksi sanaa on kuin taikasauvan heilautus. Toivotaan lisää. Enemmän kuin edellisellä kaudella. Tuottavuushan tarkoittaa lisääntyvää voittoa ja voitonjakoa osinkoina ja palkkoina sekä veroina ym maksuina. Eli lisääntyvää kulutusmahdollisuutta. Palkatkin ovat itse asiassa voitonjakoa. Ay-liikekin on kannattamassa noita kahta sanaa. Tai ainakin muuttamassa jaettavan voiton osuuksia, mikäli kasvua ei ole ollut.

Konsultti kirjoitti työyhteisöstä ekosysteeminä. Voisi olla mielenkiintoisempi kuulla esitys suullisesti erilaisilla painotuksilla elävöitettynä. Luin sen tekstinäkin mielenkiinnolla. Etsin sieltä muutoksen tuulia kasvuajattelulle. Mutta eihän yritysjohtajille voi esittää tuotannon sopeuttamista tuleviin ekologisiin näkymiin. Se olisi konsultin itseviiltelyä omaa ammattiaan kohtaan.

Toivon kuitenkin katseen kääntämistä vaihtoehtoihin, joita ei vielä tunneta – ympäristön hyväksi. Tulemme olemaan entistä riippuvaisempia luonnon ja ilmaston kestävyydestä. Halusimmepa sitä tai ei. Tuotekehittelyllä ilmasto-ongelmasta ei selvitä. Jokin supistava elementti olisi löydettävä tai palattava kulutushistoriassa taaksepäin.

Kommentti artikkeliin “OLEMME LUKINNEET AJAUKSEMME JA TOIMINTAMME MUUTAMIIN PERIAATTEISIIN.”
  1. avatar Eero Heikkinen sanoo:

    Ympäristöasioissa presidenttimme yrittää näyttää esimerkkiä. Koko itsenäisyyspäivän seremonia on nimetty ympäristöseremoniaksi. Haukion asu on tehty koivun liukusellusta. Saa nähdä kuinka taipuisaksi ja laskeutuvaksi muotitoimittajien kommenteissa asu koetaan. On ilmeisesti tultu kehityksessä kauas suomalaisten jo kauan sitten keksimästä puupalttoosta. Käyttötarkoituskin on muuttunut.

    Puusta on moneksi raaka-aineeksi uusien keksintöjen ja menetelmien ansiosta. Esitin aikoinaan Esko Ahon pääministeriaikana selvitystä mitä kaikkea puusta saadaan eroteltua eri tarkoituksiin. Silloin ei välähtänyt mieleenkään kuinka merkittävää teollisuutta siitä voidaan kehittää.

    Valitettavasti kiinalaiset ovat valloittamassa raaka-ainevarastomme ja me olemme heitä siinä avittamassa. Toivossa, että saamme työpaikkoja. Raaka-aine viedään kuitenkin melko raakana Kiinaan. josta ostamme sen tuotteena takaisin. Koska kiinalaiset tuotteet ovat halpoja, raaka-ainekaan ei saa olla meiltä lähtiessäänkään kallista. Länsimainen hintataso jää ehkä toteutumatta. Emme siis pysty omalla kulurakenteellamme esimerkiksi vaatettamaan itseämme. Se tehtävä jää kiinalaisille.

    Suomi elää metsästä. Sanonta joutaa historiaan. Metsä on se meidän hiilinielu, mutta menetämme nieluamme muiden tarpeisiin ja muiden hyödyksi. Eli mitä raaempana metsiemme tuottama raaka-aine viedään, sitä enemmän joudumme hakkaamaan nielua elintasomme ylläpitämiseksi. Hiilisäästöt tulee etsiä muualta kuin luontomme suurimmasta massasta. Kiinalaisten ei tarvitse vastaavasti etsiä tuotantoaan vastaavaa hiilinielua. Me toimitamme sen heille.

Jätä kommentti

css.php