TEOLOGINEN TIEDEKUNTA VAI PAPPISSEMINAARI

Suosittelin aikoinaan kirkolle pappien koulutukseen pappisseminaaria. Ei saanut vastakaikua. Muistan kuinka eräällä Hämeen Sanomien toimittajallakaan ei ollut mielenkiintoa asia kohtaan. Hesarin kirkkotoimittaja sentään kävi haastattelemassa, mutta juttua lupauksista huolimatta ei lehteen ilmestynyt.

Pappisseminaariasia voisi olla uudestaan ajankohtainen, kun Helsingin yliopiston teologiseen tiedekuntaan pääsevät opiskelemaan islamia siitä kiinnostuneet. Eikä tiedekunnan eräässä tilaisuudessa saanut puhua kristinuskon sisällöstä, ns hengellistä. Islamilainen rukoishetki olisi todennäköisesti jopa suosittu, uutuutena.

Papit koulutetaan tuhoamaan uskontomme. Tilannehan on ollut näkyvissä jo vuosikymmenet. Eli tullaan siihen, että kun jokin suunta saa vallaan sitä viedään eteenpäin ymmärtämätä mista oikeasti on kysymys. Hyvin suurella todennäköisyydellä kysymys on pappien luopumisesta uskonnon sisällöstä. Se on vain bisnesorganisatio papaeiksi koulutetuille. He haistelevat mistä taloudellinen turva olisi parhaiten saavutettavissa. Myös tuo akateeminen arvo on ensiarvoisen tärkeä minän pönkittäjä.

Verrataampa kirkkoa vaikka puolustusvoimiin. Mitä jos puolustuvoimien komentaja johtaisi joukkonsa kesken sodan väärille alueille kauas hyökkääjistä. Ainakin historia arvioisi hänen tekojaan. Tämä voi olla huono vertaus, mutta kertoo jotakin tilanteesta.

Tämä on raskasta tekstiä ja odotan kommentteja. Esitykseni saattaa kuitenkin olla asiapitoista arviota.

6 kommenttia artikkeliin “TEOLOGINEN TIEDEKUNTA VAI PAPPISSEMINAARI”
  1. avatar Eero Heikkinen sanoo:

    Joskus 60-luvulla eläköityi prof. Osmo Tiililä. Oli opettanut tulevia pappeja yliopistossa. Harmitteli kun oli opettanut täysin väärin. Eli tämä teologia on ollut harhateillä jo pitkään. Irrallaan uskonnon sisällöstä ja tavotteista, eli oikeasta opista.

    Mainitsemani Helsingin Sanomien toimittaja oli pappi, kuten arvata saattoi. Muistelen hänen nimekseen Tukkimäki. Papisto oli vallottanut paikat tiedotusvälineissä varmistaakseen ”oikean” tiedottamisen, kannaltaan. Käsittelimme laajalti kirkon ongelmia ja muutakin. Lupasin hänelle lähettää puheeksi tulleet kainuulaiset nyrkkirieskat (leivontatapa), kunnon ohraleipää kuten kainuulaisen talkkunankin raaka-aines. Minä puolestani pidin lupaukseni. Leivät lähtivät hänelle. Juttua ei koskaan tullut, ei saanut kait lupaa julkaista, jos kirjoittikaan.

    Kirkon hierarkkia on suljettu laittos, vaikka muuten kirkosta luodaan avointa kuvaa. Yritäppä arvioida sen valtarakenteita. Ovet ovat yhtä lukittuja kuin tuomiokapitulin työtilat. Tavallinen kansalainen tuntee olevansa paha häirikkö, vaikka olisi asiaakin.. Eikä tuomioikapitulin päätöksetkään ole julkisia perusteluineen.

    Eli kirkon tilaisuudet ovat avoimia, mutta hallinto ja sen hierarkkia ovat tatkoin suljettuja. Seurakuntien paikallishallinnolla on leimasimen asema. Eli se kirkon demokratiasta. Seurakuntien paikallishallintoa voisi verrata Keskon Vähittäiskauppiasliittoon. Siellä saa purkaa itseään, eikä se häiritse itse Keskon rakenteita. Se on se kuuluisa varaventtiili. Oiva hallinnollinen kikka, joka aina toimiin. Ihmiselle jää mahtava tunne olen puhunut, olen sanonut. Olen tärkeä.

  2. avatar Eero Heikkinen sanoo:

    Tuomiokapitulilla on yhteiskuntamme oikeusperiaatteiden näkökulmasta outo asema. Kirkko ja yhteikuntakin haluaa sen pitää edelleen outona. Tästä väittämästä on näyttöä.

    Tuomiokapituli voi toimia valituselimenä vaikka sen on ollut mukana käsillä olevassa jutussa sekä helgellisessä roolissa, että lakiasinatuntijana. Koska tuo toimi on salaista siitä ei saa minkäänlaista tietoa.

    Yhteiskunnan vastaavanlaisesti toimiessa syntyisi aikamoinen metakka. Eli jos oikeuslaitos tutkisi, syyttäisi ja avustaisi jutussa, olemalla samalla jutun osapuoli ja toimisi sitten kaiken lisäksi valituselimenä. Mille se näyttäisi.

    Yhteiskunnalla olisi ollut tilaisuus, tarjottu mahdollisuus ja vielä virallinen, oikaista kyseinen menettely muuttamalla tuomiokapitulin roolia, mutta ei haluttu niin tehdä, vaan väärä menettely saa jatkua. Sekä yhteiskunnan, että kirkon uskottavuus kärsii. Kun asiasta ei monikaan tiedä mitään homma jatkuu.

    Valta on semmoinen vekkuli, ettei sitä haluta menettää. Se näyttää olevan muutamille elämän hauskuttaja vaikka jälki voi olla karmaiseva.

    Kirkon sisällä henkinen väkivalta on seitsemen kertainen muuhun yhteiskuntaan verrattuna. Tuo luku kertoo paljon kirkon hierarkkisesta hallinnosta. Ja se on täysin uskontomme opin vastaista. Sen alkuperäisen opin.

  3. avatar Eero Heikkinen sanoo:

    On mielenkiintoista kuinka erilaiset organisatiot käyttävät perusteiltaan samaa menetelmää, vain vähän eri tavoin sovellettuna. Leimaaminen on on yllättävän yleistä ja ihmiset mielellään seuraavat leimatun asemaa. Riittävä leimaaminen antaa myös yleisölle oikeuden olla asiassa aktiivinen. Sukulaisuussuhde koulukiusaamiseen on silmiinpistävä ja ehkäpä aivan sama perusjuuri ohjaa molempia.

    Neuvostoliitossa leimattiin toisinajattelijat mielisairaiksi ja varattiin koppi säilytystä varten. Siitä kätevä menetelmä, ettei kopituksella ole määräaikaa. Se saattoi olla oikeasti elinkautinen.

    Kirkko käyttää leimaamista omalla tavallaan. Jos henkilö olisi sen kaltainen kuin kirkko antaa ymmärtää, pitäisi se oikean oppinsa mukaisesti kulkea ihmisen ”rinnalla” kuten kirkossa asiaa kuvataan. Muutamat yhteydenotot kertovat karua kieltään tosiasioista. Tuo kirkon käyttämä rinnallakulku ei tarkoita yhtään mitään. Pelkkä, usein käytetty, mielikuvan synnyttäjä, hämäävästi. Luo hurskaan tunnelman.

    Politikot käyttävät lähes päivittäin leimaamista puheissaan, joskus hienovaraisesti, mutta tilaisuuden tullen tosi härskisti. Julkinen sana tarttuu herkästi tilaisuuteen myyntitarkoituksessa. Tilanne on markkinointimielessä hyvä apaja, apaja, jota ei kannata missata. Joku sitä kuitenkin käyttää. Kilpailija kenties.

    Tuntuuko teksti normaalille yhteiskunnan toiminnalle. Sitähän se onkin. Se on niin yleistä, ettemme aina muista kunka kohtalokasta se voi olla ihmiselle, kohteeksi joutuneelle.

  4. avatar Eero Heikkinen sanoo:

    Jätän tämän blogin toistaiseksi tauolle. Käyn kuitenkin kurkistamassa virkistyykö tämä foorumi joidenkin toisten toimesta. Hyvää jatkoa kaikille. Mukavia syksyn ilmoja ja kaikkea menestystä. Olisi mukava palata virkistyneeseen Hämäläisten vapaaseen, kaikille avoimeen näyteikkunaan. Kurkkimaan maailman tapahtumia ja vaihtamaan mielipiteitä.

    KIITOS!

  5. No kappas vaan yksinkirjoittelu alkoi sittenkin mälsimään?

    Mulla jutut loppuivat jo aikaa sitten. Kun ei todallakaan ole kivaa kirjoitella mitään, kun kukaan ei lue saati sitten kommentoi.

    Blogijannen joutais lopettaa, koska ei tää näin toimi..

  6. avatar Eero Heikkinen sanoo:

    Tulin katsomaan mitä blogille kuuluu.

    Ei yksin kirjoittaminen niin mälsää ole, vain vähän yksinäistä. Mutta saahan tässä kaiken huomion osakseen. Kirjoitin tuohon etusivulle ajatelman, tosin lainatun. Kuvaa kuitenkin aikaamme. Kurkistellaan tänne välillä.

Jätä kommentti

css.php