MISSÄ VAIHEESSA MEISTÄ TULI LOISIA?

Millaista elämää varten pallomme on suunniteltu. Huomaammeko ne pienet vivahteet, joista on luettavissa viestejä ymmärtäväisille. Vain ihminen ehkä pystyy suunnittelemaan toimiaan. Muut kanssamatkustajamme turvautuvat vaistoihinsa.

Keräsin käsin ns. puhtaana suoraan pakasterasiaan pihastamme mustikoita. Siitä ajatus lähti liikkeelle. Huomasin marjojen asennosta, ettei niitä ollut tarkoitettu minulle ja lajitovereilleni. Meidän keräämistä marjoista mustikkakasvustolle ei ole ainakaan nykysysteemien vallitessa mitään hyötyä.

Kun rastaat, eri lajit, sekä kyyhky käyvät pihassamme ateroimassa, he tekevät mustikan kannalta tärkeää tehtävää. Mustikka on palkinnut heidän työnsä tarjoilemalla marjat alaspäin, meiltä näkymättömiin. Ahomansikat eivät värinsä takia saa tuotteitaan meiltä samalla tavalla piiloon. Onko laji sentähden jäänyt marjojen markinaaliin.

Me hukkaamme siemenet tekemällä tuotteemme putkeen ja jälkikäsittely ehkä pilaa loputkin siementen mahdollisuudet. Olemmeko me kehityksen mukana loisistuneet, luonnolle vastenmielisiksi kuluttajiksi.

3 kommenttia artikkeliin “MISSÄ VAIHEESSA MEISTÄ TULI LOISIA?”
  1. avatar Eero Heikkinen sanoo:

    Ne kaikki mahdollisuudet, joita olemme oppineet hyödyntämään, ovat olleet kaiken aikaa olemassa. Olisimme voineet keksiä sähköauton milloin vain historiassamme. Juuri tämä ajallinen ulottuvuus hirvittää. Olemme lyhyessä ajassa turmelleet ympäristöämme ennätyksellisen määrän. Olemme kuitenkin puhuneet edistyksestä, kehityksestä, elämää helpottavista menetelmistä ja tuotteista. Samalla olemme tuhonneet mahdollisuuksiamme ahkeruuttamme/laiskuuttamme. Olemme loisistuneet. Ahkeroimme, että voisimme laiskotella. Laiskottelukin on aktiivista, eli kuluttamista tekniikkaa hyväksi käyttäen. Panemme tekniikan liikkeelle energialla.

    Katsopa mitä mainosta tahansa. Meille kaupataan kaikia palveluja ja tuotteita elämän vaivattomuudella. Onkohan yritysmaailma suurin kouluttajamme valtavilla koulutusmäärärahoillaan. Jokainen pikku putiikki ohjaa meitä samaan suuntaan kuin yritysmaailman jättiläisetkin. Suomalainen peruskoulu kalpenee rahoituksen ja oppimistulosten vartailussa.

    Jatkavatko rastaat mustikansyöntiä, kun me olemme kuluttaneet mahdollisuutemme. Mustikka on tyytyväinen päästessään uusille alueille rastaiden kanssa yhteispelillä, pelillä jota emme ymmärtäneet.

  2. avatar Eero Heikkinen sanoo:

    Miten tuollainen henkilö kuin Trump pääsi maailman tärkeimpään tehtävään. Jotkut viisaat ovat huomanneet, että kansa saa sellaisen hallitsijan kuin se ansaitsee. Demokratiassa tuo toteamus parhaiten onnistuu. Kansa äänestää haluamansa.

    Amerikassa taitaa republikaanien äänestäjät olla kuin Kanta-Hämeessä ja etenkin Hauholla kokoomuksen kannattajat. On hienoa olla republikaani ja kokoomuslainen, olipa äänestyksen kohde mikä tahansa. Amerikassa ei ole kuin yksi merkittävä vaihtoehto. Mutta meillä Suomessa on puolueita joka vivahteelle. Monelle hämäläiselle olisi henkilökohtaisesti edullisempaa kuulua esimerkiksi keskustaan ja monelle demareihin, tai aatteensa kantamana vihreisiin tai perussuomalaisiin.

    Mutta kultapossukerho on aina kultapossukerho. Kerhon harvojen hyötyjien kannalta tilanne on mitä parhain. Ihmisen taipumus kuulua parempiensa joukkoon on ikiaikainen. Eikä se ole ainut hölmöys, jota joudumme noudattamaan ja siitä kärsimään.

    Mustikka on viisas, se tuottaa mustikkaa, joka rastaalle maistuu valloittaen näin uusia alueita. Mustikka ei halua vaihtaa marjaansa lillukkaan. Siitä tulisi Trumppimainen olo.

  3. avatar Eero Heikkinen sanoo:

    Nyt on diilintekijöiden vuosikymmen. Seuraavalla vuosikymmenellä on jo tietenkin toisenlaiset kujeet. Kysymys kuuluukin pääseekö Suomen diilisti virkaan Saulin jälkeen, vai onko hänen muuututtava seuraavan vuosikymmenen kaapuun. Kaapuun jota ainakaan minä en vielä tunne. Ei tuo diilihommakaan loputtomiin vetele, kun tuo suurin ja kuuulisin pilaa koko ammattiryhmän maineen.

    Onko Hjallis H. jo tietoisesti jättänyt tuon ammattinimityksen vähemmälle käytölle, vaikka työ näyttää jatkuvan Liike Nyt nimisenä. Diilihän sekin itse asiassa on. Tosin noita vanhoja valtarakenteita pitääkin tuulettaa, mutta ei se ummehtunutta sisäilmaa käyttäen juuri muuksi muutu.

    Toinen tarjolla oleva kokoomuslainen Saulin tilalle tulee olemaan Vapaavuori. Hän on Helsingin puikoissa kasvamassa korkoa, kuten aikaisemmat ehdokkaat Suomen Pankissa. Onkohan Ollipojan tarkoitus kilpailla Jallin ja Vapaavuoren kanssa Kultarannan kesänviettopaikasta. Ollin oppivuodethan alkoivat vasta hiljakkoin Suomen Pankin johtajana. Hänen kannaltaan on harmillista, ettei EU voi suoraan määrätä presidenttiämme ainakaan suorempaan kuin Neuvostoliitto aikanaan.

    Ilman näkyvyyttähän huipulle ei ole mahdollisuutta kiivetä. Nyt pitäisi hallita monet kanavat. Nokkelalla humpuukillakin on mahdollisuutensa. Olisiko nyt vaihteeksi rautaisella osaamisella hetkensä. Osaamisella,
    joka olisi todettavissa monessa liemessä uittamisen jälkeen. Kaikillta kyliltään grillattuna asiantuntijoiden toimesta. Täysin aitoa tavaraa, eikä mitään lillukoita. Suomessahan asia on ollut kunnossa. On vain pelättävissä muutosta muun maailman tyyliseksi.

css.php