YRITYKSET AJAVAT TUONTITYÖVOIMAN TARVEHARKINNASTA LUOPUMISTA KUIN KÄÄRMETTÄ PYSSYYN.

Yrityksillä on hurja hoppu saada nousukausi nopeutetusti ohitettua. He pompsauttaisivat kapsiteettinsa suhdannehuipun vaatimalle tasolle. Ajattelematta, että mitä kiivaammin markkinat täytetään, sitä nopeammin saavutetaan laskeva kysyntä, joka johtaa automaattisesti ylitarjontaan sekä tuotteiden hintojen laskuun. Ylitarjonta vaikuttaa ihan 100%:sti hintatasoon alentavasti.

Tosiasiassa yrityksillä ei ole työvoimantarvetta. Huutaminen on muoti-ilmiö, kuten Ruotsin esimerkki osoittaa. Kotimaassa on samalla tavoin työhön perehdytettävää työvoimaa, kuin ulkomailta tuotujenkin suhteen on. Ja kieli vielä.

Muistuu muutaman vuoden takaa ajankohtaisohjelma, jossa esiteltiin kunnan ohjelmaa ihmisten työllistämiseksi. Siinä käsiteltiin yritystä, jonka jollakin tavalla tunnen. Lisätyövoima kelpasi kun sai sen ilmaiseksi. Mutta kun siitä olisi joutunut maksamaan, torjunnan syy olikin ettei sopivaa löytynyt. Yrityksessä ei ole vieläkään lisätty työvoimaa.

STTK:n Palola olisi sillä kannalla, että tarveharkinnasta voisi luopua. Pitää muistaa hänen lausuntonsa todenperäisyyttä arvioitaessa, että hän edustaa toimihenkilöjärjestöä. Heidän jäseniään korvaavia henkilöitä tuskin oltaisiin tuomassa EU:n ulkopuolelta.
Kaiken tämän työvoimatuonnin tarkoitus on laskea työvoimakuluja ja parantaa yritysten kilpailukykyä helpolla tavalla. Pitäisi muistaa Saksan Merkkelin toteamus. ”Luulimme, että turkkilaiset tulivat tilapäisesti hankkimaan rahaa ja sitten lähtisivät kotimaahansa. Niin ei käynytkään.” Lisää väestöä on tullut jatkuvasti. Ja koko Eurooppaan.

LYHYTNÄKÖISYYS ON AIKAMME PAHIN VAIVA. TÄSSÄ NYT JA PALJON-AJATTELU.

Kommentti artikkeliin “YRITYKSET AJAVAT TUONTITYÖVOIMAN TARVEHARKINNASTA LUOPUMISTA KUIN KÄÄRMETTÄ PYSSYYN.”
  1. avatar Eero Heikkinen sanoo:

    Se miksi tehdään nopeita päätöksiä on lobbausjärjestelmän aikaansaamaa. Lobbarien tulee saada edustamiensa päämiesten asioita eteenpäin. Tai he ovat entisiä lobbareita. Lobbaus, korruptio ja harmaa talous koluavat käsikynkässä toisten lompakoilla. Pahinta lobbaus on silloin, kun puuhataan sellaista, jonka vaikutukset näkyvät aivan muualla kuin esillä olevassa asiassa.

    Hyvä esimerkki on puolustusministeri Niinistön esitys naisten sulkemiseksi armeijasta määräajaksi, säästösyistä. Todellisuudessa hän ajaa lisämäärärahaa armeijalle. Kun kaikki tahot tyrmäävät hänen esityksensä, kuten on käynyt, jää jäljelle määrärahojen korotus. Josta tyrmääjät eivät voi kieltäytyä.

    Niinistö nyt ei varsinaisesti ole lobbarin tai itse asiassa hän lobbaa armeijan edustajana hallitusta vastaan, vaikka on itsekin hallituksen jäsen.

    Politikka onkin taistelua eduista. Myös yritykset politikoivat, vai kutsutaanko sitä etujen ajamiseksi. Sama asia. Yritysten vaikutus lainsäädäntöön on voimistunut ja saanut hedelmällisen vastaanoton. Olemme siirtämässä suurimman osan kunnallisverosta yritysten tavoiteltavaksi.

    Ihminen on valtion välityksellä aina jonkin järjestelmän vanki. Neuvotoliitto oli kommunismin vanki ja me kapitalismin, kaikkine sen tuomine hankaluuksineen. Emme pysty muuttamaan järjestelmää. Voimme vain pala kerrallaan hallita pieniä vikoja, mutta järjestelmä tuottaa kaiken aikaa uusia ongelmia. Hankaluuksien korjaaminen on kilpajuoksua uusien hankaluuksien kanssa. Aina jompi kumpi on voitolla ja korjausvelka on mahtava.

    Kumpi puoli voittaa tuossa vieratyövoiman kysymyksessä, on niitä voittoja joissa kansakunta häviää.

css.php