MITÄ YHTEISTÄ ON YHTEISKUNNAN SUORITTAMALLA KILPAILUTUKSELLA JA RAUTAKANGELLA

Tietenkin vastaus on: Kumpikaan ei taivu. Kangelle se on pelkästään hyvä ominaisuus. Usein yhteiskunnan järjestämä kilpailutus tekee korvaamatonta vahinkoa.

Yhteiskunnassa ei ymmärretä, että monissa tapauksissa voi vain kerran kilpailuttaa. Toista kertaa ei helpolla tule. Sillä häviävät yritykset lakkauttavat toimintansa. Tämän jälkeen yksin jäänyt firma voi hinnoitella palvelunsa kauden päätyttyä miten haluaa. Yleensä vain pieniä firmoja uskalletaan kilpailuttaa ja juuri heille tapa on kohtalokas.

Paras ja edullisin tapa myös yhteiskunnan kannalta olisi yritysten jatkuva kilpailu niin kuin järjestelmässämme kuuluukin olla.

Seuraavan hallituksen pitää selkeyttää yhteiskunnan rooli. Ja hoitaa yhteiskunalle kuuluvat tehtävät itse ja jättää kapitalismin matkiminen niille joille se kuuluu ja jotka sen osaavat. Imitointi ei ole koskaan aidon väärtti. Se kyllä naurattaa, muttei kaikkia.

Myös sekajärjestelmät, kuten sote tulee olemaan, ovat yhteiskunnan kannalta kohtalokkaita. Yhteiskunta osaa hoitaa kyllä sairaita muttei bisneksen kiemuroita. Niissä yhteiskunnan rautakankimaisuus aiheuttaa sen, että firmat ketterinä ja bisneskekselijäinä pähittävät yhteiskunnan 6 – 0. Ovatkin jo virittäneet verkkonsa, joihin hallitus on jo sotkeutunut, mutta ei halua sitä myöntää.

3 kommenttia artikkeliin “MITÄ YHTEISTÄ ON YHTEISKUNNAN SUORITTAMALLA KILPAILUTUKSELLA JA RAUTAKANGELLA”
  1. avatar Eero Heikkinen sanoo:

    HäSa joku kirjoittaja kommentoi ihmetelle, nyt jo poistunutta, tilaa-tuottaja mallia. Onkin siinä ihmettelemistä kuinka täydellinen sokeus voi laskeutua päättäjien silmille. Idean on täytynyt tuntua hurjan hienolle. Muutenhan se ei olisi edennyt käytännöksi. Tuollaisen ilmiön syntyyn tarvitaan sokeita perässähiihtäjiä ja likinäköinen ladunaukaisija.

    Ainut myönteinen puoli on, että järjestelmä on tarjonnut työpaikan monelle ja yhden portaan lisää nousuun hallinnon hierarkkiassa. Toiseksi hyväksi puoleksi on nimettävä huono kokemus, tosin hintava veronmaksajille. Opiksi otettava kokemus.

  2. avatar Eero Heikkinen sanoo:

    Tämän päivän 5.5. HäSa:t julkaisi mielipidepaltalla kirjoitukseni robottien maailmanvalloituksesta. Kysymys kuuluukin, riittääkö yhteiskunnilla joustavuutta varautua tuleviin tai oikeammin jo käsillä oleviin uhkakuviin. Tosin tilanne ei vielä vaikuta uhkakuvalle, mutta todennäköisesti siksi muodostuu.

    Olisi kaikille helpompaa, mikäli yhteiskunnassa ennakoitaisiin tulevia. Valmistauduttaisiin ajoissa, ennekuin muutokset ovat pakollisia tai aiheuttavat vakavia seuraamuksia.

    Yhteiskunnassa on tärkeintä pitää huolta kansalaisista. Eli niistä jotka tekevät käytännön työt ja ylläpitävät toimivaa systeemiä. Heillä kun ei ole suoranaisia mahdollisuuksia hoitaa asiaansa itse. Keinona on vain demokratia eli välillinen valta.

    Viime kädessä kansa tulee tekemään oman ratkaisunsa ellei muut siihen kykene. Tyytymättömyyttä pitää osata lukea ajoissa. Tai jopa ennen kuin sitä ilmenee.

  3. avatar Eero Heikkinen sanoo:

    On juhlittu savuotista itsenäisyyttä ja nyt sisällisodan tapahtumia, sikäli kun niissä on juhlimista. On ainakin muisteltu.

    Olisiko uudeksi nimeksi, näiden kapinan, vapaussodan ym, jatkeeksi annettava historian valossa; ”tyytymättömyyden satavuotisjuhla”. Osa kansasta oli tyytymättömiä oloihinsa ja mahdollisuuksiinsa. Näitä tunnetiloja ruokkimalla lähti historia rullaamaan. Alkuun päästyään pysäyttäminen oli mahdoton. Eikä kostotoimia kukaan, jolle se olisi kuulunut tai ollut mahdollista, halunnut pysäyttää tai edes rajoittaa. Valkoisten johto oli kokolailla vaitonainen.

    Tyytymättömyys on vaarallinen pohjavire. Se voi syntyä aiheesta, mutta sen voi taitavat propagandistit taikoa tyhjästä. Ehkä siihen pientä valmiutta tarvitaan kansan parissa.

    Tiedotusvälineillä on merkittävä ja vastuullinen rooli tarkkailla kaikkia mahdollisia ilmiöitä. Kertoa ja valaista näkemäänsä ymmärrettävään muotoon ja tietoisuuteen.

css.php