SISÄLLISSODAN PITKÄT JÄLJET.

Se aika on ohi kun voittajan historiaa kirjoitettiin. Kuitenkin joitain asioita ei mielellään oteta pohdittavaksi. Monessa äänestyksessä Mannerheim valittiin tunnetuimmaksi tai oliko se merkittävimmäksi suomalaiseksi. Tuo äänestyksen tulos kertoo kuinka hyvin tietynlainen historia on uponnut suomalaisiin.

Sanon tässä vaiheessa, etten halua asettua millekkään kannalle sodan osapuolien tarkastelussa.

Mannerheimi oli valkoisten ylipäällikkö ja hänen velvollisuutensa oli valvoa joukkojensa käyttäytyminen. Luulen, että hän jätti velvollisuutensa tietoisesti täyttämättä. Tietäen aivan varmasti mitä maassa tapahtui.

Mannerheimi oli tsaarin korkea upseeri ja palveli siinä tehtävässään Suomen miehittäjäarmeijaa. Hänestä tuli Venäjän vallakumouksen pyörteissä virkaheitto upseeri. Eikä hänen sympatiansa varmaankaan olleet vasenmmiston puolella. Todennäköisesti hän näki Suomen punaiset ja Venäjän vallakumoukselliset yhtenä ja samana joukkona.

Kun Mannerheimin muistelmista hakee tietoja, välittyy tekstistä itsekehu kriittiselle lukijalle. Kun on vapautunut virallisesta historiantulkinnasta. Sisällisodan loppuvaihe oli selvästi polittinen puhdistus. Oikeuden kanssa sillä ei ollut paljonkaan tekemistä. Helsingin voitonparaati ja vankileirit näyttäytyvät nyt ehkä oikeassa valossa vastapareina. Eikä näkymä ole ylentävä.

Historian tapahtumat aiheuttavat syvää vastemmielisyyttä Mannerheimia ja muita epämääräistä valtaa käyttäneitä kohtaan.

Lisäksi olisi tarkon tutkittava mikä vaikutus Mannerheimillä oli jatkosodan alkamiseen. Näkikö hän itsensä tsaarin upseerina sisimmässään ja kokiko hän bolshevikit suomen -18 punaisina. Johtajan sokeaa seuraamista ja arvostamista olisi syytä välttää ja pyrkiä löytämään todellisuus esitettyjen asioiden takaa.

Koskaan ei pitäisi ihmisiä jättää sellaiseen jamaan, että he näkevät ainoaksi vaihtoehdoksi aseellisen toiminnan. Turhien toiveiden herättäminen politikan keinoin on vastuutonta.

5 kommenttia artikkeliin “SISÄLLISSODAN PITKÄT JÄLJET.”
  1. avatar Eero Heikkinen sanoo:

    Niinistö on Tampereen puheessaan esittänyt periaatteessa saman näkemyksen, jonka eilen tuohon edelle totesin. Ettei ihmisiä ja kansanosaa saa syrjäyttää niin, etteivät he näe tulevaisuuteen muuta kuin yhden vaihtoehdon. Väkivallan.

    Näkeekö Niinistö kuitenkaan nykyisessä pääomia suosivassa politikassa vaaran merkkejä. Kansa ei niitä näe vaikka pitäisi. Nykysellään vaara ei piile vakivallassa vaan eriytymisessä omiin oloihinsa, kukin omaan ryhmäänsä ja ryhmälle ominaisen käyttäytymisen piiriin.

    Tuota samaa eriytymisen juurta on Venäjän meneillään oleva sotaharjoitus Itämerellä. Eri maailmankolkissa olevilla kansoilla on omat piirteensä. Niin venäläisilla arabeilla kuten afriikkalaisillakin jne. Eikä länsimainen kulttuuri niitä ja niiden aiheuttamaa vaaraa tunnista. Nuo piirteet ovat nuissa kansoissa niin syvällä, että he vievät ne mukanaan minne sitten menevätkin ja tulevat piirteensä säilyttämään ja toiminaan sen mukaisesti. Ominaispiirteet ovat syntyneet ja juurtuneet vuosituhansien aikana ja ne säilyvät.

  2. avatar Eero Heikkinen sanoo:

    Tuohon sanapariin, eriytyminen ja pääomavaltaisuus, on kiinnitettävä erityistä huomiota. Eikä vain niiden toimesta, jotka pystyvät niitä näkemään, vaan laajaan polittiseen tarkasteluun. Ne kytkeytyvät toisiin, mutta ovat myös erillisiä ilmentymiä.

    Pääomavaltaisuus lähti liikkeelle tuotannon siirtyessä halvempien kustannusten maihin. Silloin alettiin nähdä palkat merkittävinä kustannuksina. Pääomien ja kustannusten suhde muuttui. Pääomien merkitys kasvoi ja se huomattiin.

    Pääomien merkitys kasvaa sitä mukaa kun markkina-alueiden koko kasvaa esim vapaakauppasopimusten myötä. Tavallisten kansalaisten mahdollisuudet karkaavat ja tuloerot kasvavat. Pääomien muodostuminen nopeutuu ja niistä saatava tulo kasvaa muita tuloryhmiä nopeammin.

    Pääomavaltaisuus ei koske ainoastaan teollisuutta. Myös kauppa ja siihen liittyvät oheistoiminnot , kuten logistiikka vaatii suurempia pääomia. Uskotaan, että vain ketjut pystyvät pärjäämään ja seuraamaan aikaansa muodissa ja tekniikassa. Me kansalaiset myötävaikutamme muutokseen, koska me luotamme vain ketjujen tuottamiin ja tarjoamiin palveluihin. Luotamme heidän ammattitaitoonsa, emme omiin näkemyksiimme ja ”tyylitajuumme”.

    Pienet pääomat pääsevät pääomamarkkinoille vain sijoitusmekanismien kautta ja niitä taas hyödyntävät pääomapiirit vahvistaen näin asemiaan entisestään. Eli nykyisessä systeemissä kasvatamme ja nopeutamme itse tuloeroja.

    Jonkinlainen ontuva yritys ongelman korjaamiseksi koekäytettiin kansalaispalkan nimellä. Eli jollain tasolla asiaa ymmärretään, mutta kansa yritetään saada tyytyväiseksi pienin kustannuksin ja täysin väärällä psykologialla. Mahdollisuudet ja näkymät vievät eteenpäin. Ei vastikkeeton rahanjako hiljaisuuden ylläpitäjäksi.

    Tämän päivän uutinen elinkeinotukien uudelleenohjauksen epäonnistumisesta kertoo kuinka rahavirroista ja pääomien turvaamisesta pidetään kiinni polittisin voimin. Myös tuo päätös avaa osaltaan ulkomaisille sijoittajille helpon pääsyn suomalaisille pääomamarkkinoille ja juuri tulevaisuuden yritysten omistajiksi. Me kansalaiset olemme sivustaseuraajia. Eli kehitys kulkee vuosisadan takaisia latuja.

    Nämä ovat vaikeita asioita. Näihin pitää keskittymällä keskittyä ennekuin jotain näkemystä voisi saada aikaan.

  3. avatar Eero Heikkinen sanoo:

    Taitaa olla tuo eriytyminen todellista. Mutta yhtä todellista on pääomien jatkuva kasautuminen yksiin käsiin, mutta se ei eriytymisen vuoksi erityisesti ketään kiinnosta.

    Viihde syö mielenkiinnon nykyihmiseltä ja jatkuva tuijottaminen yhteydenpitovälineeseen. Todellisuuden kanssa on ikävä seurustella.

  4. avatar Eero Heikkinen sanoo:

    Katalonian syrjäytetty ja nyt Saksassa takuita vastaan vapaaksi päässyt Puigdemont on todella rohkea uskoessaan Euroopan maiden demokratiaan. Mutta itsenäistymiseen on uskottava sitä todistivat Saksaan sotilaskoulutukseen hakeutuneet nuoret suomalaismiehet. Hankkeella oili heikko todellisuuspohja kuten Kataloniallakin nyt näyttää olevan. Pienemmän on uskaliasta irottautua suuremmasta edes rauhan tyyssijaksi tituleeratussa Euroopassa. EU rauhanjärjestönä onkin korulause juhlatilaisuuksia ja niissä pidettäviä puheita varten. Ja kansan orjuuttamiseksi ajatuksen taakse.

    Politikkaa pidetään mahdollisuuksien antajana, mutta sama ajatus on myös mahdollisuuksien tukahduttaja. Osittaisestakin vallasta luopuminen on ihmismielelle äärimmäisen hankala.

    Venäjän vallankumous antoi Suomen itsenäistymisaikeille harvinaisen tilaisuuden onnistua, tosin se ruokki myös sisällisodan todennäköisyyttä. Vallankumous tai oikeammin sosialismi tarjosi pettävää selkänojaa köyhän väestön toiveille paremmasta.

    Espanjan hallituksen ja etenkin sen pääministerin Mariano Rajoyn korruptio ei noussut riittävästi, muutenkin korruptoituneessa Espanjassa, sellaiseksi polittiseksi liikehdinnäksi, että olisi auttanut Kataloniaa pyrkimyksissään. Olisi tarvittu korruption vastainen vallankumous. Katalonialla ei ollut Suomen kaltaista saumaa itsenäisyyteen.

    Mikäli Saksa luovuttaa Puigdemontin Espanjaan, maa on palannut Aatun aikaan. Eli koneisto on tärkeämpi kuin ihminen.

  5. avatar Eero Heikkinen sanoo:

    Puhuin edellä pääomien jatkuvasta keskittymisestä ja siitä aiheutuvista seurauksista. Myös tietosuoja saattaa liittyä ko ongelmaan.

    Ihmettelen ettei kukaan ole nostanut epäilyjä pankkitunnusten käyttämisestä omien terveystietojen tarkasteluu ja mihin kaikkeen niillä voikaan ihminen asioida. Nostan asian esille laulun sanoja siteeraten:”Ihan velvollisuutemme on.”

    Monilla pankeilla on vakuutusyhtiö ja eräällä myös oma sairaala. Nämä kaikki kolme toimialaa voivat hyödyntää terveystietoja mitä erilaisimmissa asioissa.

    Jos pankin/vakuutusyhtön sairaala tekee hoitovirheen, voi syntyä tilanne, jossa asiakas katsoo vierestä kun vakuutusyhtön oikeusturvavakuutuksen varoin käy oikeutta saman konsernin sairaalaa vastaan. Eikä tilanne tunnut ihan teoreettiselle mahdollisuudelle. Kuka tuossa oikeusprosessissa mahdollisesti pärjää. Vakuutusyhtö vai hoitovirheen tehnyt sairaala, vai molemmatko pärjäävät. Todellisessa hoitovirheessä pärjääjän tulisi olla potilas.

    Pääomien turvin firmat voivat kasvaa mittasuhteisiin, joiden kytköksistä kukaan ei ole perillä. Ja levittäytyä alkuperäisten toimialojen ulkopuolelle hakien synergiaetuja.

    Yksittäisen ihmisen asema kutistuu entisestään. Esimerkiksi nykyinen polittinen suuntaus suosii firmojen kasvua. Sama hallitus suuntaa myös terveypalvelut yritysten hoidettavaksi. Me emme välttämättä tiedä mitä yrityksiä ja niiden kytköksiä palvelujen taustalla on.

    Viedään kuin pässiä narusta, siis meitä. Kyseinen elukka ei aina ole selvillä mihin sitä narusta talutetaan.

Jätä kommentti

css.php