ONKO TAHTOTILA VAIN TEATTERIA

Luonto ei matele , eikä pyytele anteeksi, jatkaa verkkaisesti matkaansa ja kuolee arvokkaasti pystypäin. Tietäen, että ihmiskunta seuraa pian perässä. Suurin piirtein näillä sanoilla päättyi Kitkajokea kuvaava tv-ohjelma, arvokkaasti kuin Lapin luonto.

Pohjois-Suomen luonto on sitkas ja kestää monia rasituksia, mutta on samalla äärimmäisen herkkä. Lapissa ja Kainuussa vuosikymmeniä sitten käyttämättömiksi jääneet kulkuväylät, polut, näkyvät vielä kauankin jälkeemme.

Pallomme luontoa tulisi käsitellä kuin pohjoisen kairoja, suurella kunnioituksella. Eikä vain tätä polkutasoa, vaan satoja kilometrejä tästä ylöspäin. Alueita, joilla ei ole kansojen rajoja, eikä köyhien ja rikkaiden välisiä aitoja, on vain yhteisiä haittoja.

KEN ON VAELLELLUT noissa pohjoisen erämaissa, tietää, mitä tämä kansojen kohina tarkoittaa. Kohinaa ei voi vaientaa. Kansojen on kuljettava valitsemansa tie loppuun. Niin se on aina ollut. Demokratia ei kykene hoitamaan muutosta. Demokratia on kasvun ja kulutuksen vanki. Kulutuksen, jota kansat ja yksittäiset ihmiset yhteiskunnilta odottavat. Mutta kuitenkin.

TÄHÄN PITÄISI KIRJOITTAA, että ihmiskunnan osittaiseksi säilyttämiseksi on palattava ihmisen perustarpeiden toteamiseen, eikä niitä paljon ole, mutta niin en kirjoita. Syytettäisiin suhteellisuudentajun täydellisestä menettämisestä.

___________________________
PALLOMME LUONTOA TULISI KÄSITELLÄ KUIN POHJOISEN KAIROJA, SUURELLA KUNNIOITUKSELLA.
___________________________

Kiehtoisi kuitenkin lähteä seuraamaan ihmiskunnan olosuhteiden kehitystä sieltä alkupisteestä. Missä määrin nykyisen hyvinvointimme kerrostumista löytyisi poistettavaa? Varsinkin palloamme tuhoavista toimintatavoista.

Matkailu, jota teollisuudeksi tarkoituksellisesti nimitetään, on hyvä esimerkki. Tavallinen Thaimaan kävijä, matkan maksaja, tuottaa yli 1700 kg saastetta yhdellä reissulla, vastaten vuoden autoilua. Matkailun lisäämiseksi käytetään myös yhteiskunnan varoja.

ELÄMÄNTYYLIMME ja ongelmiemme lähestymistapa on ratkaisukeskeinen. Politikot ja talouselämä tykkäävät, jos ratkaisu on myytävissä oleva tuote ja hyvä sijoituskohde. Kun tuotteella saadaan kasvua aikaan, se on täydellinen.

Ajattelutapa on suuri pyramidihuijaus. Huijaus joka hyödyttää harvoja huipulla olevia. Vain päästöjen vähentäminen on rehellinen ratkaisu. Tuote, olipa se kuinka hyvä, tekee osaltaan vahinkoa. Matkailun ongelmia yritetään peittää kehittämällä uusia polttoaineita. Omaatuntoa puhdistava ajatus myydään uusina matkoina kansalle.

Polittisen kuoleman pelko estää kansakuntien johtajia kertomasta millainen elintason ja elämäntäpojen muutos on välttämätön. On turvauduttu kosmetiikkaan, jota päästökauppa hyvin julmalla tavalla on. On ajateltu päästökaupan hoitavan markkinaehtoisesti ongelmat. Päästökauppa ei kosketa eikä rajoita elintapojamme.

HYVIN SUURI SAASTUTTAJA on tuotantokustannusten alueellinen hintaero, joka aiheuttaa meille kulutusharhan. Hämärtynyt hintatietoutemme aiheuttaa tuotteiden aliarvostusta ja lisää tarpeetonta kulutustamme. Samaan johtaa tuotteiden tarkoituksellinen kestävyyden alentaminen suurenpien myyntimäärien saavuttamiseksi. Kierrätys niin hyvä kun se onkin, myös osaltaan vähentää vastuullista, tuotteita arvostavaa pitenpiaikaista omistamista ja käyttöä.

OLISIKO KUITENKIN ääriajattelussa pointtinsa. Ihmiskunnan jatkuvuuden varmistamiseksi perustettaisiin valioyksilöistä koostuvalle porukalle reservaatti hyvillä olosuhteilla, saasteiden ulottumattomiin. Ei mutta meillähän on jo. Varakkain väestö on sijoitusvoitollaan rakentanut sen. Olemme sen heille kustantaneet Thaimaan matkoillamme. Heillä on jo pitenpi elinikä. Finnairin johto pystyy 140000 euron lisäeläkkeellään parantelemaan omaa reservaattiaan.

TÄMÄ KIRJOITUKSENI ON JULKAISTU HÄSA 22.TAMMIKUUTA 2018 MIELIPIDEPALSTALLA. KUVATEHOSTEEN OLI NÄPÄNNYT HÄSA TOIMITTAJA RAUNO LAHTI NÄÄTÄMÖJOEN KUOHUISTA. VAPAANA OLEVASTA LUONNOSTA.

2 kommenttia artikkeliin “ONKO TAHTOTILA VAIN TEATTERIA”
  1. avatar Eero Heikkinen sanoo:

    On turhaa ja turhauttavaa puhua ihmiskunnan elämänmuutoksesta kun virallinen yhteiskunta vaatii jatkuvaa kasvua. Jatkuva kasvu nähdään ainoana mahdollisuutena huolehtia ihmisten hyvinvoinnista. Kun ihmisten vaatimuksena on että huominen on parenpi tätä päivää. Elintason paikallaan pysyminenkin vaatii lievää kasvua.

    Tuota taustaa vasten on aivan turha ja jopa vilpillistä kertoa ja tehdä kansainvälisiä sopimuksia ilmaston muutoksen rajoittamisesta. Kansankielellä ilmaistuna meitä vedetään höplästä.

    Joka ikinen politikko puhuu kasvusta ja taloustieteilijöiden ennusteet perustuvat kasvuvauhdin nopeuteen ja kasvun määrään sekä kasvun kestoon. Taloustieteilijöillekin olisi hyviä hommia, mikäli he pystyisivät luotettavasti ennustamaan alenevan elintason hyödyt. Jos sotesta haluaa nähdä myönteistä. Se voisi olla tämä. Yritykset vähentäisivät tuotantoa ja siirtyisivät hoitamaan ihmisten terveyttä ja kaikkinaista hyvinvointia valtioiden kustannuksella kuten nyt näyttää käyvänkin. On ideassa yksi heikkouskin, mutta jääköön se kertomatta toistaiseksi.

    Olemme naimisissa kasvun kanssa. Kasvu on ottanut kiinnityksen erottamisoikeuteensa meidät puhtaasta luonnosta. Kiinnityksen takuumiehinä ovat tuotanto ja politikot ja heidän takanaan sijoittajat ja hyvät valtion hallinnon paikat.

  2. avatar Eero Heikkinen sanoo:

    Heikkous on kun yritykset enevässä määrin ovat riippuvaisia valtion veroeuroista. Vapailla markkinoilla toimivat yritykset tuovat järjestelmään uutta verestä rahaa. Siis yritykselle itselleen, osakkeenomistajille, henkilökunnalle ja lopuksi yhteiskunnalle (valtio, kunnat, eläkelaitokset ja Kela ym.) Yhteiskunnan verovaroista liikevaihtonsa saavat aiheuttavat juuri päinvastaisen ilmiön. Vievät voittonsa ja yrityksen tuloksen mahdollisesti rajojemme ulkopuolelle. Valtion talousvaranto noiden yritysten toiminnan myötä vähenee. Tosin vapaillakin markkinoilla olevat yritykset voivat olla ulkomaisessa omistuksessa, mutta silti ne ovat yhteiskunnalle hyödyllisenpiä.

    Taloudessa ei ole niin sanottua suljettua kiertoa. Eli samaa rahamäärää ei voi kierrättää suljetussa järjestelmässä, vaan siitä sinkoutuu merkittävin osa aina ulos. Nyt meidän annetaan ymmärtää sote-yritysten olevan hyödyllisiä kansakunnalle. Mutta niin ei ole.

    Yhteiskunnan hoitaessa terveys ja sosiaalipalvelut osinkoja ja voittoja ei sinkoudu sijoittajille eikä yrityksen velkojen ym menojen maksuun. Tässä on suuri ero, mutta sen täydellinen ymmärtäminen edes rautalankamallin äärellä on todella vaikeaa. Eikä sitä polittisista syistä meille kerrota eikä ajatteluun opasteta. Muutenkin koulutuksessa ei pidetä tärkeänä taloustietämystä. Hallitseminen on helponpaa, jos hallittavat eivät kaikkea tiedä ja ymmärrä. Tai joissain yhteiskunnissa eivät uskalla tuoda ajatuksiaan ja huomioitaan esille.

    Vääränlainen taloudellinen toiminta on myös ympäristölle vahingollista. Vaurauden kasvaessa kulutamme enemmän ja kulutus on suoraan ympäristöön vaikuttava tekijä. Mitä enemmän ulkomaiset sijoittajat hallitsevat elinkeinojamme, sitä vähemmän meillä itsellä on vaikitusta ympärostömme tilaan. Ja samalla varallisuutemme käyttöön.

css.php