MIKÄ ON NYT JUHLINNAN KOHTEENA OLEVAN REFORMAATION JÄRJESTYSNUMERO?

Reformaatiot ovat suurenpi osa yhteiskuntaamme kuin oletamme. Helpointa se on huomata historian tapahtumista. Historian tapahtumat ja sen aiheuttamat muutokset tiivistyvät lukuhetken mittaisiksi eivätkä vaadi vuosien ja vuosikymmenien tarkkailua.

Reformoida on vanhan tietosanakirjan mukaan uudelleenmuodostamista, uudistamista tai parantamista.

Reformaatio ei ole pelkästään uskonnollinen asia, vaan siihen kietoutuu koko ihmiskunnan elämisen kirjo. Kaikki muutokset voi jakaa isoihin ja pienenpiin reformaatioihin. Aina ei vaan ymmärretä millainen muutos on,menossa. Asian läheisyys sokaisee näkemästä metsää puilta. Ei reformaatiosta voi uskontoa irrottaakkaan. Se olisi suuri virhe ja huonoa ihmistuntemusta. Elämä on kokonaisuus.

Juhlimme 500 vuotta sitten tapahtunutta reformaatiota. Emme ole vain huomanneet vaikutusten sulaneen olemattomiin. Siitä ovat pitäneet huolen yhteiskunnan laatimat muutokset ja reformaation synnyttämä luterilainen kirkko itse.

Myös se yhteisö, jossa Suomikin on mukana, sanoutui tietoisesti peruskirjassaan irti vuosisatoja kestäneestä rakennelmasta.

Maallinen hallinto piti nyhtää irti perustaltaan ja karsia meistä melkoinen osa ihmisyyttä. Jättää aukko muulla materiaalilla täytettäväksi. Muissa yhteyksissä kyllä ymmärretään kuinka tyhjiöille käy.

Nostettiin korvikkeeksi sivistys ja maailmankatsomus. Sivistys on vain täydentävä elementti, ei itsenäinen toimija. Maailmankatsomus on harmaa massa, joka synnyttää kysymyksiä mutta ei tiedä vastauksia. Ja on ateismille läheistä sukua. Ihmisessä istuu uskonnollisuus kuin tatti, muodossa tai toisessa. Tuon ymmärtämisessä meillä on paha, ehkä pysyvä aukko.

Eurooppaan suunnatut lukuisat iskut ovat paljastaneet kuinka ymmällä maiden johtajat ovat. He eivät jää pelkästään tuleen makaamaan, vaan seisovat tulituksessa, vailla oikeaa tilannekuvaa. Ymmärrys vaivojen alkuperästä on haihtunut näköpiiristä. Korjauksia yritetään vääntää väksin keksimällä erilaisia konsteja, mutta vanhaa hyvää ei kärsi käyttää. Tuohon tarpeeseen tarvittaisiin uusi tuore reformaatio.

Olisi asetettava kysymys, mikä saa nuoren ihmisen tuhoamaan elämänsä iskemällä kohteeseen, jossa väärää uskoa ei enää olekaan.

Edellinen suuri reformaatio oli ajanlaskumme alussa, noin 2000 vuotta sitten. Oli sotkeuduttu sääntöviidakkoon, joka oli tukahduttanut hengellien puolen ja oli vaivaksi kansalle. Pääpaino oli tavoissa ei sisällössä. Hallinto paimensi ja tarkkaili tapojen toteutusta.

Tapahtunut muutos ei hyödyttänyt syntysijojaan, vaan hyöty siirtyi pohjoista kohti. Alueille, joille juutalaisetkin muutaman vuosikymmenen kuluttua hajaantuivat.

Näiden kahden viimeisimpien reformaatioiden hyöty myös taloudellisesti on ollut pakko myöntää, mutta siitä huolimatta niiden vaikutuksesta on hakeuduttu irti tietoisesti.

Vanhimmat teesit, kaikkiaan 10, hakattiin kiveen ja sisältö on säilynyt meidän päiviin saakka. Meillä käytössä sanonta, ettei sitä ole kiveen hakattu, jos asia ei ole täysin varma.

Kaikkia reformeja edeltää sama ilmiö. Remontin tarve on ilmeinen. Kun hengellinen puoli sakkaa syntyy maalliseen hallintoon sökkeröitä.

11 kommenttia artikkeliin “MIKÄ ON NYT JUHLINNAN KOHTEENA OLEVAN REFORMAATION JÄRJESTYSNUMERO?”
  1. avatar Eero Heikkinen sanoo:

    Erilaiset ryhmät käyvät luterilaisessa kirkossa aneostoksilla, eli hyväksyttämässä tapojaan. Näkyvin syy Lutherin aloittamaan reformaatioon oli juuri kirkossa rehottanut anekauppa. Silloin kirkko aktiivisesti kauppasi aneita ahnehtiessaan taloudellisia hyötyjä.

    Nyt kirkko pidättäytyy vain etsimään sopivan opinkappaleen, vaikka irrottamalla sen alkuperäisestä asiayhteydestään. Toimella ajatellaan estettävän jäsenkatoa ja ryhmien pysymistä maksavana osana kirkkoa.

    Monissa kysymyksissä olisi rehellistä ilmoittaa mitä oppi asiasta sanoo ja kertoa sitten reilusti poikkeavansa opista. Ja jatkaa tätä rehellisyyttä, kertomalla poikkeamisen perustelut. Luulen tuollaisen menttelyn tuottavan kirkolle edes jonkilaista arvostusta kaikilta osapuolilta.

  2. avatar Eero Heikkinen sanoo:

    Terrori-iskut noudattavat vuosituhantisia perinteitä. Toteuttamistavat ovat vain muuttuneet. Juurisyyt ovat pysyneet periaatteessa samana.

    Vaikka harrastusena kannattaisi läntisten hallitusten ja poliisiorganisatioiden lukea historiaa eri lähteistä ajatuksen kanssa. Jotain käytännön ratkaisujakin voisi valjeta.

  3. avatar Eero Heikkinen sanoo:

    Arabikansat ovat pitkin historiaa suorittaneet kansojen välillä vertailuja. Huomanneet eri elämän alueilla jääneensä länsimaista ja myös Israelista jälkeen. Talouden tasaisenpi jakautuminen, kansalaisten vapaudet, tasa-arvo, vähäisenpi hierarkkia ym. ovat poikkeusellisen merkittävät.

    Johtuvat kulttuurien eroista, joista merkittävimmät tulevat uskonnoista. Me olemme siis perineet Israelista kehitystä sallivan ja jopa sitä edistävän uskonnon, mutta perintönä tuli muutakin. Iskut länsimaita kohtaan ovat perusteettomia. Ne eivät edistä kenenkään kehitystä millään elämänalueella. Päästäkseen samalle viivalle länsimaiden kanssa vaatii aivan erilaisia toimia kunkin maan omassa piirissä.

    Uskonto voi siis olla pitelemässä ajattelua entisellään tai sitten edistämässä myönteistä kehitystä, mikäli siitä pidetään arvossa. Uskonnot voivat siis toimia kannustimina täysin eri suuntiin. Uskonnottomus aiheuttaa suunnattomuutta. Siitä on hyvä esimerkki lähinaapurissamme.

    Jos saman sanoisi toisin:

    Uskontomme on nostamut länsimaiden statusta itäisten kansojen silmissä ja tosiasiassa tehnyt meistä menestyvänpiä muihin, vanhoihin kulttuureihin verrattuna. Meille on syntynyt toimiva yhteiskunta perintönä juutalaiskristillisyydestä. Muut eivät ole vieläkään pystyneet samaan. Vaikka luonnonrikkaudet olisivat antaneet hyvät edellytykset.

  4. avatar Eero Heikkinen sanoo:

    Vahingonteko aiheuttaa vahinkoa enemmän tekijälleen. Sota on vahingollinen sotijoille, mutta voi tuottaa korkeasuhdanteen ulkopuolisille kuten kävi Korean sodan aikana. Pohjois-Korea on muutenkin hyvä esimerkki kuinka aatemaailma voi ohjata kokonaisen valtion toimia. Ja kansa kärsii.

    Päivän uutiset kertovat kuinka ihmeellistä politikka voi olla. Suomalaiset, Sipilä ja Antti Rinne tietävät kuinka hallitus Englannissa tulisi muodostaa. Konservatiivit saivat selvästi eniten edustajia, mutta he ”hävisivät vaalit”. Vasemmisto voitti vaalit vaikka jäi huomattavasti kilpailijastaan. Antti Rinteen mielestä Englannin pääministerin tulisi erota. Näyttää ettei Venäjä ole ainut joka sotkeutuu muiden vaaleihin. Vai onko kysymys Lissabonin sopimuksen salaisesta lisäpöytäkirjasta, joka antaa muille oikeuksia ja Antti on siitä tietoinen.

    Juoksin aikoinaan harrasteena pitkiä pikamatkoja ja totuin silloin siihen, että voittaja oli ensimmäisenä maaliin tullut vaikka juoksikin vähän heikommin kuin edellisellä kerralla. Se oli käytäntö silloin. Eikä kakkosta julistettu voittajaksi vaikka hän olisi parantanut omaa ennätystään.

  5. avatar Eero Heikkinen sanoo:

    Puolueet ovat kovin järkyttyneitä, tai ainakin puolueiden johtajat. Puuro ei ole enää entisensä. Yksi ihminen, joka ei sovi annettuihin raameihin, vavisuttaa maan hallitusta. Keskusta on jo vuosikymmenet pyrkinyt omasta julkikuvastaan laajemmaksi yleispuolueeksi. Kokoomus ei ole enää entisensä, vakaa ja luotettava. On ryhtynyt edunvalvojaksi, tai ostettu odunvalvojaksi.

    Yksi perussuomalaisten puolukokouksen puheenjohtajavalinta mullistaa enemmän kuin vuosien polittinen työ imagomarkkinoilla. Luulen muiden puoluejohtajien pelkäävän eniten Halla-ahon yllätyksellisiä kannanottoja – älyyn perustuvia. Hän saattaa juoksuttaa ajatusta lähelle maalia muiden sitä huomaamatta. Sampo Terho olisi ollut tässä suhteessa helponpi nakki – perinteinen politikko.

    Läntinen maailma on yllätyksellisiä vaaleja pullollaan. Sanoisiko, että demokratia on pitkästä aikaa toiminut, vaikka lopputuloksest eivät kaikilta osin olekaan onnistuneet. Kansat yrittävät vääntää vanhahtavaa kähmintää säästöliekille.

    Olisiko reformaatiosta kysymys? Tai kansalaisaloitteesta.

  6. avatar Eero Heikkinen sanoo:

    Presidenttimme Sauli Niinistö loi uutta oikeuskäytäntöä. Aikaisemmin tuomioistuin on antanut lainsäätäjän määräämän rangaistuksen kustakin rikoksesta. Kaksoisrangaistus ei ole meidän oikeuskäytännön mukaisesti käytössä. Yhden lainmukaisen rangaistuksen kärsittyään ihminen on vapaa ja sovittanut tekonsa yhteiskunnan kanssa. Tämä on ollut oikeuvaltion tärkeä periaate.

    Presidentin, siis Sauli Niinistön, mukaan entinen käytäntö ei koskisikaan perussuomalaisia. Hän katsoi asiakseen vihjata Kultarantakeskustelun yhteydessä tähän suuntaan. Halusiko Sauli Niinistö palata jo käytöstä poistettuun käytäntöön kansalaisluottamuksen menetyksestä. Tapaan jolla pilattiin monen ihmisen elämä lopullisesti ja oli kaksoisrangaistus. Olisi hänen lakimiehenä ja nykyisessä asemassaan pitänyt ymmärtää mitä esittää.

    Mikäli kansalaiset huomasivat Niinistön kannanoton, saattaisi se tasoittaa muiden presidenttiehdokkaiden mahdollisuuksia tulevissa presidentinvaaleissa.

    Saa nähdä kohtaako hallituksemme huomenna maanantai oman reformaationsa, eli Jussi Halla-ahon. Peljättävä on tämä mies, jonka valintaa perussuomalaisten johtajaksi on koko viikonvaihde vapistu.
    Muiden puolueiden valintoja on kunnioitettu ja pidetty puolueen sisäisinä asioina.

    Perussuomalaisten kohdalla muut puolueet katsovat oikeudekseen poiketa vallitsevasta tavasta. Hallitusohjelma pitäisi olla se kriteeri jolla asioita tulee tarkastella. Kaikkien pitäisi sitä noudattaa tai yhteisesti muuttaa.

    Vai onko Halla-aho hyvä syy lopettaa epäonnistunut hallitustaival ja kokeilla ennenaikaisia vaaleja. Josko tärppäisi. Niissä voi käydä kuin Teresa Maylle, menettää kannatustaan.

    Tästä edellä esittämästäni ei pidä arvailla puoluekantaani. Arvioin kaikkia samalla mittatikulla henkilöön ja puolueeseen katsomatta.

  7. avatar Eero Heikkinen sanoo:

    Kokoomuksen ja keskustan kannanotot kuvaavat heidän odottaneen perussuomalaisten valintoja valmiilla kannanotoilla. Ovatko he toivoneet hallituksen kaatuvan päästäkseen irti voimavaroihin nähden ylimitoitetuista uudistuksista. Uudistuksista, jotka ovat karkaamassa parlamentaarisen hallinnan ulkopuolelle, eli yrityksille. Yritysten ketteryyden takia verrattuna politikan antamiin mahdollisuuksiin.

    Toisaalta uskaltavatko hallituskumppanit päästää perussuomalaisia toteuttamaan politikkaansa oppisitiosta. Myös kokoomus saattaa olla korvattavissa nykyisillä oppositiopuolueilla.

    Ruotsalaiset ovat kärkkymässä hallituspaikkaa. Heidän merkityksensä yhteiskunnalle on minimaalinen, mutta ruotsinkielisille tärkeä. He pelkäävät oppositiossa menettävänsä osuuttaa virkamiehistössä, jossa heillä on ollut suhteettoman suuri osuus. Heidän polittinen vahvuutensa on perustunut toimintaan keittiön kautta.

    Politikka on taas kerran yhden totuuden vankina. Meillä tosin on siihen totuttu. Se on kuulunut suomalaiseen politikkaan. Siitä on päässyt osalliseksi myös kokoomus ja kommunistit. Nyt he ovat ajamassa kilpailijaansa samaan kuoppaan. Menetelmällä, me emme leiki sun kanssa. Sä et oo sopiva meidän leikkiin. Kokoomus ja kommunistit eivät olleet hallituskelpoisia. Kokoomuksen osalta asian ratkaisi Venäjä. Nyt perussuomalaisten osalta EU, käytännössä.

    Miksi politikkaan sallitaan tällaista lapsellisuutta, aivan kuin politikka olisi irrallinen osa terveestä kansalaistoiminnasta ja muusta elämän periaatteesta.

    Vai onko tämä polittinen menetelmä, josta kehitys ei millään pääse irti ja eteenpäin.

  8. avatar Eero Heikkinen sanoo:

    Elämä on jatkuvaa reformointia. Asettumatta milleekkään puolelle voi tarkastella demokratian pelisääntöihin peilaten miten asiat menivät.

    Ännestämista meillä on pidetty demokratian perustana. Kansa saa sanoa mielipiteensä kukin samalla äänimäärällä, eli yhdellä äänellä paitsi osakeyhtiössä, jossa omistus ratkaisee äänimäärän. Nyt perussuomalaiset äänestivät sääntöjensä mukaan niin kuin oletan. Äänestivätkö he väärin?

    Entisessä Neuvostoliitossa ei voinut äänestää väärin se oli onneksi järjestelmällä estetty. Meillä ei valitettavasti ole vastaavaa, joten äänestäjien virhemahdollisuus on ilmeinen.

    Jos rivien väliä lukee tarkasti näyttää vaalikelpoisuus ratkaistavan EU-myönteisyyden tai EU-kielteisyyden perusteella. Näinhän nykyisen revohkan syytä on mm. Sipilä perustellut. On pakko verrata nykyistä menoa entiseen Neuvostoliittoon.

    Neuvostoliitto esti kokoomuksen hallituskepoisuuden kuten jo eilisessä kirjoituksessa mainitsin. Kekkonen toimi asian takuumiehenä. Nyt Sipilä ja Orpo, kokoomuslainen, toimivat samassa tehtävässä. On tässä historian toistoa. On se pienen maan vaikea pysyä itsenäisenä.

    On mielenkiintoista seurata ns. median käyttäytymistä, kun siitä on ollut suurta porua. Ketä media tulee suosimaan vai noudattaako se omia pelisääntöjään. Epäilen. Mediallakin on omat taloudelliset edut valvottavanaan. Ilman rahaa ei juttuja synny. Ihmiselle tyypillistä on tietty käyttäytymisen malli, hakeutua voittajan puolelle. Se on inhimillistä ja normaalia joskaan ei täysin fiksua.

    Juuri tällaisissa tilanteissa ihmiset punnitaan. Pysyn tarkkailijan asemassa ja tuomaan esille hyväksi havaittuja pelisääntöjä. Yleensä ne lakkaavat olemasta voimassa kriiseissä, vaikka silloin niitä eniten tarvittaisiin.

    Mitä jos ihmisille alkaam uodostua käsitys, ettei äänestämällä voi vaikuttaa. Mitkä keinot jäävät jäljelle. Suuret asiat voivat lähteä liikkeelle pinistä tapahtumista kun tilanne ja aika on sopiva.

    Ensimmäinen maailmansota sai sysäyksensä Sarajevon laukauksista.

  9. avatar Eero Heikkinen sanoo:

    Tapahtui perussuomalaisen puolueen ruumiinavaus. Patologeina taisivat toimia kokoomuksen Orpo ja keskustan Sipilä. Manööveri oli ennalta suunniteltu, tuskin sitä muutoin voi selittää.

    Avauksessa paljastui mitä puolue piti sisällään. Nyt rupusakki sai vallan, rupusakki, joka oli puoluejohdolle hyödyllinen niin kauan kuin se pysyi taustalla. Salonkikelpoisuus, joka oli hallitukseen pääsyn edellytys paljasti tuon karmean totuuden. Se, että salonkipuoli joutui eroamaan puolueesta osoittaa puoluekokouksen äänestyksen sujuneen puolueen sääntöjen mukaisesti. Muutenhan asia olisi mennyt toisinpäin.

    Julkikuva tavallisen kansan puolueesta särkyi. Mielenkiintoista seurata tulevia tapahtumia ja vaalien tultua kansan kannanottoja eli äänestyskäyttäytymistä.

    Luulen muissakin puolueissa olevan samanlaista kahtiajakautumista, mutta säännöt estävät esilletulon. Puolueen johtoon muissa puolueissa ei nousta sivustasta tai paremminkin alakarrasta.

    Kyllä Soinin on pitänyt olla ennakkosuunnitelmissa mukana ainakin siitä alkaen kuin Halla-ahon valinta kävi ilmeiseksi.

    Poltikoille vallassa pysyminen on ykkösasia ja maan asioiden hoito on pelkkä peitetarina

    Sauli Niinistön lanseeraama käsite ”tehokas katuminen” on käsitykseni mukaan käytössä oikeudenkäynnissä ennen tuomiota. Katuminen saattaa pienentää tuomiota. Tuomion jälkeen ja rangaistuksen suoritettuaan on kohtuuton vaatimus ja lisärangaistus tai lähentelee lynkkausajatusta, jos katumista pitäisi harjoittaa lopun elämänsä. Sauli Niinistö selvästi politikoi lausunnollaan, pitäen tavallista kansaa ymmärtämättömänä hölmönä.

    Politikot arvostavat demokratian periaatteita vain juhlapuheissa ja kun se heitä hyödyttää.Hävetti kuunnella Sipilän ja Orpon puheita arvopohjasta, joka on nyt osoittautunut tekaistuksi perusteeksi. Kuinka arvokas (irvokas) näytelmä tämä kokonaisuudessaan oli demokratian ja rehellisyyden sekä parlamentarismin näkökulmasta.

    Onneksi ei kuulu mihinkään puolueesee eikä ole mitään puoluetta lähelläkään voi valita kelle äänensä antaa vai antaako kellekään niin syvällä politikka nyt ui, pohjamudissa.

  10. avatar Eero Heikkinen sanoo:

    Lisää patologin pöytäkirjoja.

    Kaikista puolueista pitäisi suorittaa ruumiinavaus. Asiantuntemukseni ei ole varmaankaan parhaita, mutta havaintonsa voi kuitenkin esittää.

    Kokoomuksessa, joka on pitkälti EK:n kylkiäinen, on paljon sinne kuulumattomia jäseniä, tai äänestäjiä. Heidän etuaan kokoomus ei koskaan aja, mutta on hienoa olla possukerhossa ja tuntea paremmuutta muihin nähden vaikka vain sisimmässään. Muutoin puolueen kannatus ei ole selitettävissä.

    Keskusta ei ole päässyt kehittymään vanhan painolastinsa takia. Mielletään yhä maaseudun puolueeksi ja lisärasituksena on kepu pettää aina, kansan mieliin juurtunut lentävä sanonta.

    Aikaisemmin maalta kaupunkiin muuttaneet kepulaisten jäkeläiset siirtyivät sossuhin työläisiksi jouduttuaan. Nykyisin suuntana voi olla vihreät, jossa he aistivat hivenen kepulaisuutta. Ehkä lukeneenpi osa liittyy kokoomukseen, vaikka äänestys ei heitä hyödyttäisikään. Näin kepun jäsenmäärä polkee paikoillaan.

    Sossuihin on iskenyt vanhuuden kankeus. Eikä duunarien määrä juuri kasva, kun robotit eivät ole saaneet äänioikeutta. Gallupit osoittavat heikkoja lukuja. Entinen valtiohoitajapuolue on menttänyt asemansa ja hohtonsa. Imago on kuin perussuomalaisilla. Rupusakkimainen. Vanha AY-yhteys on muodostunut sossujen rasitukseksi, eikä nyt hajallaan olevat purussuomalaisetkaan tunne sossuja kodikseen.

    Vihreiden nousu on ollut kova. Heistä on tullut piipertäjien lisäksi lukeneiston puolue. Jossakin määrin myös kokoomuksen korvike ja kepulaisten siirtymäriitti. He ovat onnistuneet siinä mihin kepu on pyrkinyt. Saaneet äänestäjiä sekä maalta, että ennen kaikkea kaupungeista. Ne katujen vihertäjät. Susia pitää saada paljon.

    Saas nähdä milloin ns. parenpi väestö jättää kokoomuksen ja siirtyy astetta hienonpaan porukkaa. Vanhaan sivistyneistöön – aatelistoon, von ja af, talar venska.Puoluettahan ei valita järkisyillä, se on omagokysymys. Ruotsalaisten kannattaisi jakaa äänetäjilleen tosi kookkaita pinssejä, joita voisi esitellä rintapielissään merkkinä kuulumisesta valittuun joukkoon, joka on ollut melkein jatkuvasti hallituksessa vaalimassa ruotsinkielisten etuoikeuksia. Jos ruotsinkieli olisi entisessä asemassan, eikä hävinnyt englannille, puolueen tilanne voisi olla toinen.

    Kristillisiä ei saanut Bjarno Kallis muutettua Saksan kristillisdemokraateiksi edes nimenvaihdolla. Puolue pysyi ihmisten mielissä kristillisenä liittona. Vaatisi melkein talvisodan ennenkuin kansa löytäisi puolueen. Suuren hädän keskellä kristillisyys on viimeinen turva, mutta olojen vakiintuessa tarve poistuu. Siinä kristillisten ongelma. Yleinen pakanuus länsimaissa ei suosi oman uskontomme esilletuloa missään muodossa. Se koetaan häiritseväksi valitulle elämäntyylille. Se voima jonka varassa puolue voisi kasvaa on poistunut länsimaista. Onkohan kristilliset herätysliikkeiden kylkiäisiä tai ainakin ne sellaisiksi mielletään. Onkohan kristilliset myös alueellisia kuten em liikkeet.

    Vasemmistoliiton julkikuvassa kommunismi on juurtunut syvään. Enkä tiedä miten se voisi muuttua kuin pitkällä ehkä vuosikymmenten työllä ja muuttumalla todella radikaalisti ajamaan muitakin kuin sosiaalisia etuja, koska niistähän puhuvat äänien toivossa kaikki puolueet. Kuten kokoomus työväenpuolueena. Venäjä eli neuvostoliitto johti aikoinaan kommunistista internationaalia, johon ehkä suomenkin vasen laita kuului. Venäjä mielletään otteiltaan neuvostoliiton jatkeeksi. Näistä julkikuvista naapuriin aikoinaan nojanneet puolueet eivät pääse irti.

  11. avatar Eero Heikkinen sanoo:

    Millaisen pilakuvan Kari olisi piirtänyt päivän kuvaksi.
    Uutisissa vilahti tieto, että haetaan lisää turvamiehiä presidentille ja muille merkittäville tahoille. Suojelupoliisilla on pitkä rekisteri seurattavista henkilöistä. Samoin rikospoliisilla vähän erityyppisistä, mutta toteutuessaan samaan lopputukseen päätyvistä uhista.

    Vain poliisit uskaltavat pitää uhkakuvia esillä. Politikot eivät siihen pysty leimautumatta jollain tapaa Halla-aholaiseksi. Kansakunnan turvallisuuden tähden tilanne on aivan hullu. Järkevä keskustelu estyy leimakirvesmiehiin. He ovat kohta kansakunnan vaarallisimmat henkilöt ja tahot. Viime päivien tapahtumat kärjistivät tilanteen äärimmäisen typeräksi.

    Orpo, Sipilä ja Soini johtivat hallituksesta käsin leimauskampanjaa. Halla-aho ja kaikki ympärilläolijat toimivat leimattavina pölkkyinä. Tuskin kukaan huomasi mihin tilanne johtaa, senverran tunteiden sumentavia kaikki olivat. Käytiinkö tässä pyhä sota arvojen puolesta. Länsimainen toteutus pyhästä sodasta.

    Mitähän Kari Suomalainen olisi tilanteesta repinyt irti. Helsingin Sanomien pitkäaikainen pilapiirtäjä ja asioiden ytimen näkijä. Liperien ja kypärän tilalle hän olisi keksinyt jo muita ilmentämismuotoja. Mitä lukijat ehdottavat? Ollaanko jo sorkkien ja tupsuhännän aikakaudessa. Jätäpä kommenttisi.

css.php