TALOUSNOBELISTI BENGT HOLMSTRÖM ON HUOLISSAAN POLITIKKOJA KOHTAAN KANSALAISTEN TUNTEMASTA LUOTTAMUSPULASTA.

Ilmiöllä on ikää piakkoin 24 vuotta, mikäli on uskominen SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtajan kirjeeseen 15.4.1993. Antti Kalliomäki toteaa tuolloin, ettei luottamuspula ole poistumassa, koska hallitus on joutunut syömään sanansa jo niin monta kertaa.

SMP:n Sulo Aittoniemi on samoilla linjoilla ja kirjoittaa lisäksi vastustavansa valtionyhtiöiden yksityistämistä, koska yksityistettynä ne on helponpi myydä ulkomaalaisille.

Mikä politikassa on muuttunut sitten 90-luvun. Jos olisi vastaavia kirjeitä 90-lukua edeltäviltä vuosikymmeniltä, tuskin ne olisivat kovinkaan erilaisia.

Holmströmiä huolettaa luottamuspulan vievän kohti yksinvaltiutta ja arvelee etteivät kansalaiset pysty hallitsemaan yhteiskunnan asiakokonaisuuksia ja ovat siten johdateltavissa.

Rooman sopimuksen juhlapäivänä minua huolettaa vallan keskittyminen niin kauas kansalaisista, ettei EU-johtajiin ylety edes pitkällä kepillä. Sipilä iloitsi uutisissa Roomasta käsin Suomen saaneen uuteen julistukseen omia asioitaan.

Tottakai niitä saa läpi, jos ne ovat riittävän myötämielisiä johtajille ja johtaville jäsenvaltioille. Tätä on jatkunut jo koko jäsenyytemme ajan. Kokouksista palataan kotisuomeen kehuen kuinka pystyimme vaikuttamaan.

Rooman juhlista kaikuu Kekkosen ajalta tuttuja ilmaisuja: syvennetään, tiivistetään, kehitetään, rakennetaan luottamusta ja niin edelleen.

EU:n piti olla vapaehtoisuuteen perustuva talousjärjestö, mutta kuinka ollakkaan. Kun jäsenyyssyötti on nielaistu, takana putoaa luukku kiinne kuin pienpetoloukussa.

3 kommenttia artikkeliin “TALOUSNOBELISTI BENGT HOLMSTRÖM ON HUOLISSAAN POLITIKKOJA KOHTAAN KANSALAISTEN TUNTEMASTA LUOTTAMUSPULASTA.”
  1. avatar Eero Heikkinen sanoo:

    Lisää vertailutietoa 90-luvun historiasta tähän päivään. Kritillisten lähettämä Bjarne Kalliksen pitämässä budjetin lähetekeskustelun ryhmäpuheenvuorossa 14.9.1993. puhuja on huolissaan valtion jatkuvasta velkaantumisesta. Tuolloin elettiin pankkikriisin aikaa ja valtion verovaroja käytettiin pankkien pelastamiseen samalla kun pankit ajoivat aktiivisia kansalaisia loppuelämän mittaiseen velkaloukkuun ja pysyvästi yhteiskunnan ulkopuolelle.

    Pääministerinä oli silloin Esko Aho elinkeinoasiamies. Hänkin oli yrityselämää lähellä kuten Sipiläkin ja päätyi ohjaamaan yhteiskunnan varoja kohteisiin jotka olivat hänelle läheisinpiä.

    Pidin Ahoa kuten Sipilääkin hyvänä pääministerinä ja mahdollisena uudistajana, mutta toiminta ohjautui kunnianhimottomasti yhteiskunnan varojen väärään suuntaukseen, kansalaiset unohtaen. Näissä toimissa kaikuu sen entisen äidin toteamus juodessaan lasten maidon:”Sieltä se lapsille koituu.”

    Juuri pettymykset rapauttavat kansalaisten luottamusta politikkoihin. Eikä kansa ole suinkaan tyhmää ja huonosti kokonaisuuksia hallitseva. Kansa näkee sen oleellisen, eikähän demokratia ilman sitä voisi toimiakaan. Vain vallan päähän kihahtamista kansa ei ennakkoon huomaa.

    Myös työttömyys oli 90-luvulla korkealla tasolla kuten nytkin ja kulutuskysyntää kaivattiin pitämään yhteiskunnan rattaita liikkeessä.

    Elämme toisintoa 90-luvulta. Pyristelemme nyt irti pitkään jatkuneesta lamakaudesta, jonka laukaisi myös pankit, nyt vaihteeksi ulkolaiset.

  2. avatar Eero Heikkinen sanoo:

    Samainen 90-luku oli Euroopan Yhteisöön liitymisemme aikaa. Jäsenyyden saimme 1.1.1995 pitkien neuvottelujen jälkeen, jossa uhrattiin liittymistä vastustanut MTK:n puheenjohtaja Heikki Haavisto, Esko Ahon ketkun suunnitelman mukaisesti.

    Tuolloin EY oli vielä talousyhteisö luonteeltaan ja sitä käytettiin perusteluna liittymistä kansalaisille markkinoidessa. Nyt olemme jäsenenä Euroopan Unionissa, jonka luonne kehittyy jatkuvasti polittisemmaksi ja kaikkia elämänalueita hallitsevaksi liittovaltioksi.

    Liittymisneuvottelujen aikana olimme Eftan jäsenenä, joka oli huomattavasti puhtaammin keskittynyt taloudelliseen yhteistyöhön ja polittisesti väljenpi. Kukaan ei ole selittänyt miksi Eftan jäsenet pakenivat EY:n syliin. Ehkä Englanti merkittävinpänä Efta-maana suorittaa parhaillaan katumisharjoituksia Brexitin muodossa.
    Eftan ja EY:n välinen ETA-sopimus oli jonkilainen ”hätäpaska”, jonka neuvotteluihin ei kunnolla keskitytty ja monet karkasivat EY:n jäseniksi ja vielä huonoilla sopimuksilla.

    Juontaako Suomen kannattamaton maatalous tuolta juurensa. Ei pidetty huolta pohjoisista olosuhteistamme, vaikka MTK:n Heikki Haavisto oli niistä neuvottelemassa. Hänen mahdollisuuksiaan heikensi jäseneksi pyrkimisen mahdoton yty, jonka vastapuoli haistoi helposti.

    EU:nia mainostetaan rauhanliikkeeksi. Tosiasiassa Eurooppa ja eurooppalaiset olivat väsyneet kahteen peräkkäiseen sotaa ja totesivat niillä saavutetut tulokset heikoiksi. Rauhanjakso on todellisuudessa sotaväsymystä, joka alkaa jo unohtua. EU aiheuttaa jo itsessään ristiriitoja maiden välillä. Jos EU hoitaa Brexitin huonosti kärjistymiselle on hyvät edellytykset.

    EY:öön liityttäessä kierrettiin perustuslaki ns. pääministerin ilmoituksella. Liittyminen ei ollut laillinen vaan puhtaasti polittinen ja meno oli niin voimaksta, ettei oikeuskansleri Jorma S Aalto ja myöhemmin 2004 Paavo Nikula uskaltaneet siihen kajota.

    Nikula sanoo kirjelmässään:” Liittymissopimuksen voimaan saattaminen tapahtui valtiopäiväjärjestyksen 69 pykälän 1 momentissa säädetyssä SUPISTETUSSA perustuslainsäätämisjärjestyksessä eli kahden kolmanneksen määräenemmistöllä. Eduskunta hyväksyi lain Suomen liittymisestä Euroopan unioniin tehdyn sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä. Tasavallan pridentti vahvisti lain 8.12.1994 ja se tuli voimaan samana päivänä annetulla asetuksella 1.1.1995 lukien.”

    Oikea perustuslain säätämisjärjestys tapahtuu kahdessa eduskunnan käsittelyssä, joiden välissä on eduskuntavaalit.

    Juuri tällaiset oikotiet synnyttävät epäluottamuksen kansan historialliseen muistiin politikkoja kohtaan. Ja säilyy kansan muistissa sukupolvesta toiseen.

  3. avatar Eero Heikkinen sanoo:

    Jos hallitus erityisesti kiirehtii lakien voimaantuloa, niissä on yleensä jotain mätää. Tämän hallituksen lakipaketit ovat olleet hätäisesti valmiteltuja ja meno näyttää jatkuvan. Pitäisi ymmärtää kuinka hitaita korjaustoimet ovat. Muutoksen teko seuraavassa yhtiön hallituksen kokouksessa ei yhteiskunnan ollessa kysymyksessä onnistukaan. Saattaa vaatian eduskuntavaalit väliin.

    Onko kansa väsynyt seuraamaan hallituksen toimia, vai onko Holmström oikeassa ettei kansa ymmärrä suuria kokonaisuuksia. Kansalaisten kritiikki on luvattoman vaimeaa eikä journalistit pysty kiireen vuoksi etsimään faktoja esim. kustannuksista.

    Vanha suomalainen sanonta kiireestä kuvaa hyvin soten valinnanvapauden juoksutusta maaliin: ”Hallituksella on tuli hännänalla.” Kysymys kuuluu, onko kysymyksessä keskutan vai kokoomuksen häntä vai molenpien.

    Tuli riehuu laajemminkin valtakunnassa. Alueet varmistelevat asemiaan sitomalla palvelut vuosiksi eteenpäin tietämättä mitä tuleva järjestämislaki tuo tullessaan.

    Sipilällä oli kuningasajatus tietojärjestelmien yhtenäistämisestä ja niissä saavutettavista säästöistä. Säästöt saavutettaisiin vain perinpohjaisella yhteiskunnan laatimalla suunnittelulla, joka kilpailutettaisiin. Mutta systeemi sopii huonosti valinnanvapauteen. Henkilötiedot valuisivat yksityisiin yrityksiin, joilla voi olla tiedoille muutakin käyttöä kansalaisten vahingoksi. Terveystiedot ovat kauppatavaraa, joiden hinta määräytyy saavutettavan hyödyn mukaan.

    Yritykset voisivat mainonnan avulla tai peräti suoraan valita potilaansa terveenmmästä päästä kustannustehokkaasti. Yritysten työhönotossa ollaan kiinnostuneita terveystiedoista. Vakuutusyhtiöt omassa toiminnassaan voisivat välttää riskejään.

css.php