LÄNSIMAISEN ELÄMÄNTAVAN RAPPIO TOTEUTUU MYÖS MEILLÄ.

Kyllä Suomi satavuotias on, mutta onko itsenäinen?

Euroopassa taitaa olla vain kaksi itsenäistä valtiota ja itsenäisin niistä on hankkiutumassa eroon yhteisöstä. Englanti on ollut omine valuuttoineen muita riippumattomanpi. Heillä on pitkät perinteet. EU-maat hakevat turvaa toisistaan, mutta koko rakennelma tuli perustuksiltaan hataraksi väärällä linjavalinnalla.

Meidän satavuotinen taipaleemme on ollut siirtymistä riippuvuudesta toiseen. Kun yhdestä on vapauduttu, on kiirehditty toiseen alamaisuuteen malttamatta maistella täyttä itsenäisyyttä. Demokratia on valtiolle vahvuus, mutta tietyissä tilanteissa arvaamaton heikkous, kun demoktatian periaatteen mukaan on hyväksyttävä myös tyhmät ratkaisut.

Olemme tasa-arvossa kulkeneet etujoukoissa, mutta jatkuvan muutoksen vallitessa emme ole ymmärtäneet, että huipulle pääsyn jälkeen ei voi enää kiivetä. Kaikki ylimenevä on laskeutumista vastarinnettä. Huipulla tasa-arvo oli kaikkien hyväksyttävissä.

Itsenäisyyden juhlavuoden alkutilaisuuksien ohjelmamäärittelyssä pääpaino oli hauskanpidolle ja erikseen mainittiin, ettei se sisällä sotilasparaateja eikä virrenveisuuta. Siinä sanouduttiin irti tärkeimmästä turvaavasta voimasta kuten EU teki peruskirjassaan. Me tavoittelemme virallisesti moniarvoista yhteiskuntaa, mutta lopputuloksena on arvoista vapaa yhteiskunta. Se onkin edellytys länsimaisen elämäntyylin loppumiselle.

Me suomalaiset olemme mitätön tekijä sotilaallisesti ajatellen. Meidän turvamme on kiinni siitä, miten mahdollinen vihollinen näkee meidät. Eikä kuvan muodostumista ratkaise panssarien runsaus, vaan mistä aineksista mielikuva kehittyy. Ainekset siihen voi tulla aivan muualta kuin sotilaallisesta lähteestä, vaikka ajattelu sotilaspiireissä on hyvin käytännönläheistä. Lasketaan miesvahvuuksia jne.

Hyvä esimerkki on viime sodan loppuvaiheessa suoritettu asekätkentä. Meille tuli vain valvontakomissio. Eikä miehitysjoukkoja ollut seurana. Käytännössä vastarinta olisi ollut pienimuotoista ja hajanaista, mutta Neuvostojohtajan päässä siitä muodostui iso uhkakuva. Rauhansopimus teki virallisesta sotilaallisesta vastarinnasta mahdottoman.

Se instassi, joka vei asekätkennästä tiedon Neuvostoliittoon, halusi vahingoittaa kotimaataan, mutta tekikin suuren palveluksen. Kannattaa pysähtyä hetkeksi miettimään edellä sanottua. — Tapahtumat eivät olleet miltään osin virallisia eikä suunniteltuja eikä valtiojohtoisia.

Vastaavanlainen kuvaus on Vanhassa Testamentissa, Esterin kirjassa, jossa pakkosiirtolaisuudessa Persiassa elävä Israelin kansa oli täydellisen tuhon uhkaamana. Persian ja Meedian ylivoima olisi ollut murskaava.

Me olemme luopuneet uskonnon mukanaan tuomasta suojauksesta, vaikka Niinistö toivottikin uuden vuoden puheessaan Jumalan siunausta. Niinistön ele on hyvä, mutta yksittäisenä liian pieni. Suojan muodostumiseen tarvitaan kansan ja hallinnon tahto ja sen tulisi näkyä myös lainsäädännössä.

Tiukan paikan tullen ymmärrys uskonnon merkityksestä on aina palannut. On kuitenkin väärä luulo, että se on pahaa päivää varten varastoituna säilynyt entisellään.

Kommentointi on suljettu.

css.php